Kansainväliset sopimukset velvoittavat puuttumaan kunniaan liittyvän väkivallan ilmiöön

Kunniaan liittyvä väkivalta osa 4/5

 

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

Kansainväliset sopimukset velvoittavat puuttumaan kunniaan liittyvän väkivallan ilmiöön

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Jopa naiset tietävät raiskauksen olevan …”

Kunniaan liittyvä väkivalta on vastoin ihmisoikeussopimuksia ja Istanbulin sopimusta, mutta silti ilmiön laajuutta ei ole Suomessa vielä tutkittu. Grevio valvoo naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista Euroopassa. Se on kehottanut Suomeakin sisällyttämään selvityksiin kysymyksiä kunniaan liittyvästä väkivallasta. Tämän ja muiden mahdollisten väkivaltamuotojen selvittämisen todetaan lausunnossa olevan tärkeä toimenpide, kun arvioidaan maahan muuttaneiden naisten altistumista väkivallalle.

– Kun asiakas pääsee meidän palveluiden piiriin, hän on saattanut elää alisteisessa asemassa hyvin pitkään; ensin isän vallan alla ja myöhemmin aviomiehen.

 Setlementti Tampere Ry:n väkivaltayksikössä työskentelevä Sari kertoo, että voimaannuttaminen on tärkeä osa työtä kunniaan liittyvän väkivallan uhrin kanssa. Asia on usein niin, että kun nainen tulee yksikön palveluiden piiriin, hän on elänyt alisteisessa asemassa hyvinkin pitkään. Uhrit eivät välttämättä osaa tehdä päätöksiä edes omista asioistaan, koska heillä ei ole tottumusta tai työkaluja omien päätösten tekemiseen.

Järjestötyöntekijä Hannaneh tekee töitä kunniaan liittyvän väkivallan uhrien kanssa ja esiintyy pelkällä etunimellä työnsä luonteen vuoksi. Hän kertoo, että nainen voi kokea, että hänen on vaikea päättää pankkitilin avaamisesta, lastensa kouluasioista, oman koulutuspaikan valinnasta, ehkäisystä ja lasten hankinnasta. Nainen saattaa kokea, ettei voi päättää näistä asioista ja jättää nämä asiat miehen päätettäväksi. Hän saattaa miehen tahdon mukaan tulla raskaaksi ja jäädä kotiin hoitamaan lapsia, ja siten myös jättäytyä pois kodin ulkopuolisesta toimijuudesta, kuten kotoutuspalveluista ja kielen oppimisesta.

Kuva: Sam Hyung Cho from Pixabay

Järjestötyöntekijät ja viranomaiset ovat pitkään pohtineet, miten työtä kunniaan liittyvän väkivallan ennaltaehkäisemiseksi pitäisi tehdä, ja etenkin miten vastuun kriisityöstä saisi siirrettyä kolmannelta sektorilta julkiselle sektorille. Setlementti Tampere Ry:n väkivaltayksikön Sari kertoo:

-Pääsääntöisesti meidän tulisi tehdä ennaltaehkäisevää työtä, mutta yhä suurempi osa työajastamme menee niin sanottuun korjaavaan työhön eli kriisityöhön, kun tilanne on jo eskaloitunut väkivallaksi.

Äskettäin hyväksyttiin erillislaki naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan. Myös pakkoavioliiton säätämistä omaksi rikoksekseen ja  pakkoavioliiton mitätöinnin mahdollisuutta selvitetään.

Eva Tawasoli painottaa, että tasa-arvotyö pitää sisältyäkotouttamistoimiin. Sari painottaa, että yhteisöissä tulisi tehdä työtä miesten kanssa.  Suurin osa Sarin  asiakkaista on pakolaisina Suomeen saapuneita. Lisäksi kotouttamisessa  pitää huomioida traumatyö.

Traumatyö osaksi kotouttamistyötä 

Uuteen kotimaahan sopeutumiseen ja kiinnittymiseen tarvitaan henkisiä resursseja. Traumatyö on yksi niistä keinoista, joilla voitaisiin lisätä tarvittavia henkisiä resursseja etenkin humanitäärisistä syistä muuttaneille.

Kuvapankki

Helsingin Sanomissa Bahar Mozaffari mainitsi identiteetin kehittymisen tukemisesta, jotta uuteen kotimaahan kotoutuminen voi toteutua. Mozaffari huomauttaa Helsingin Sanomissa, että “on päivänselvää, ettei kukaan voi sisimmässään kannattaa ja kunnioittaa kahta keskenään ristiriidassa olevaa kulttuuria.”

Vaikka kaikki sota-alueilta tulleet eivät tarvitse traumakuntoutusta, heidän kokemuksensa olisi tärkeää ottaa huomioon jo kotouttamistyössä. Sotakokemukset ja kaikki pakon edessä muuttamisen takia koetut menetykset voivat olla hyvinkin kuormittavia tekijöitä ihmisen elämässä.

Dialogia yhteisöjen välillä on pyritty edistämään eri tavoin. Usein ongelmana on että maahanmuuttajataustaisia naisia on vaikea tavoittaa, sanoo Måns Enqvist, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta.

“Naiset on hyvä saada aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi kodin ulkopuolella, ja että yhteys luotaisiin perheisiin eikä niinkään rukoushuoneen saarnaajiin.”

Tawasoli kummeksuu sitä, että esimerkiksi rukoushuoneiden saarnaajille annetaan mandaatti olla linkki yhteisöihin. “Pidetäänkö ihmisiä tyhminä”, hän ihmettelee.

Tawasoli painottaisi itse enemmän sitä, että naiset on hyvä saada aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi kodin ulkopuolella, ja että yhteys luotaisiin perheisiin eikä niinkään rukoushuoneen saarnaajiin.

Tawasoli on puhunut pitkään julkisuudessa kunniaan liittyvästä väkivallasta. Hän ihmettelee, että ongelmaan ei olla vielä puututtu voimakkaammin. “Joko puolustetaan ihmisoikeuksia tai sitten ei puolusteta”, hän päättää puheenvuoronsa siitä, että toimenpidesuunnitelmia pitää saada aikaiseksi kunniaan liittyvän kontrollin ja väkivallan kitkemiseksi.

“Joko puolustetaan ihmisoikeuksia tai sitten ei puolusteta.”

Sari Setlementti Tampere Ry:ltä painottaa sitä, että olisi tärkeää tehdä töitä myös väkivallan tekijöiden kanssa. Jo siitä syystä, että heidän henkilöhistoriasta löytyy usein paljonkin omakohtaisia kokemuksia, jotka kuormittavat heitä.

Sekä Tawasoli että järjestötyöntekijät pitävät perheiden kanssa työskentelyä tärkeänä ja kannustavat luomaan tiiviimpää yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja perheiden välille.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan viimeinen osa julkaistaan 29.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan kaikkia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl

“Jopa naiset tietävät raiskauksen olevan normaalia avioliitossa.”

Kunniaan liittyvä väkivalta osa 3/5

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

“Jopa naiset tietävät raiskauksen olevan normaalia avioliitossa.”

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Tiedon puutetta jyrkästi miesvaltaisista …”

Naiselle kunniaan liittyvä kontrolli ja väkivalta voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hänen pitää pysyä hyvämaineisena ja neitsyeenä aviliittoon asti, mutta joutua sietämään sitä, että aviomies saa maata hänet vastoin hänen tahtoaan.

Eva Tawasoli, joka itse on kokenut kunniaan liittyvää väkivaltaa ja paennut teini-ikäisenä yhteisöstään, kertoo:

– Naista ei välttämättä nähdä eronneena vaikka olisi eronnut tai ei koskaan ollut suomen lakijärjestelmän mukaan edes naimisissa, mutta uskonnollisesta lähtökohdasta hänet nähdään ex-miehensä vaimona edelleen, ja mies saattaa jopa raiskata tämän, koska kokee, että nainen ikään kuin kuuluu hänelle.

Lisää esimerkkejä siitä, mitä jyrkän patriarkaalisen kunniakoodiston alla eläminen voi olla, löytyy esimerkiksi  Vigor-hankkeen case-pankista. Yksi esimerkkitapaus kuvailee tilanteita, joissa ulkomaalaistoimiston työntekijä törmää toistuvasti nuoriin naisiin, jotka ovat saapuneet suomeen muutamien vuosien sisällä, eivät omaa kunnolla suomen kielen taitoa, ja ovat jatkuvasti raskaana, vaikka osoitteessa ei asu miestä. Työntekijä pohtii, onko kyse kakkosvaimon asemassa olevista, ja että toteutuuko itsemääräämisoikeus näissä tapauksissa. 

 Nämä ihmiskohtalot, joita kunniaan liittyvän väkivallan käsitteellä pyritään kuvaamaan, ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia, ja valtiolla olisi periaatteessa velvollisuus puuttua tähän ilmiöön.

Nykyisellään melkein kaikki kunniaan liittyvä kriisityö tehdään kolmannen sektorin puitteissa, tosin, usein julkisen sektorin rahoittamana. Sari, joka on Setlementti Tampere Ry:llä väkivaltayksikön kriisityössä huomauttaa, että toisin kuin viranomaisilla, kolmannen sektorin toimijoilla, kuten yhdistyksillä, ei ole valtuuksia puuttua asioihin ja saada rekisteristä tietoja samalla tavalla kuin julkisen sektorin toimijoilla on. Sari esiintyy pelkällä etunimellä työnsä luonteen vuoksi.

Naisen alisteinen rooli nähdään normaalina 

Kunniaan liittyvä väkivalta on patriarkaalisten normien hyväksymää väkivaltaa ja kontrollia ja siten kohdistuu ensisijaisesti naisiin ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. 

Yhteisöllinen normisto ja yhteisön patriarkaalisten valtarakenteiden ylläpitäminen on tärkeämpää kuin yksilön hyvinvointi, ja siksi tiettyjä väkivallan muotoja ja kohteita koetaan hyväksyttävinä. 

Väkivalta voi olla niin normalisoitua sekä tekijöiden että uhrin kokemuksessa, että sitä ei välttämättä edes nähdä väkivaltana. Tosin uhrit, kun ehkä saavat apua, ovat siinä vaiheessa usein hyvin huonossa kunnossa henkisesti pitkäkestoisen kontrollin ja väkivallan seurauksena.

– Voi siis olla niin, että – yleensä tyttö – on ensin kasvanut synnyinperheessään hyvin alisteisessa roolissa, mikä sitten jatkuu avioliitossa, sanoo Sari, Settlementti Tampere Ry:n väkivaltayksiköstä.

 Sari kertoo, että väkivalta jää usein piiloon, ja että uhrin elämäntilanne on hyvin hankala ennen kuin hän hakee apua. Joko niin, että uhri on henkisesti aivan loppu pitkään jatkuneesta väkivallasta tai sitten niin, että hengenlähtö alkaa olla lähellä. Alistaminen ja väkivalta on siis yleensä jatkunut hyvin pitkään.

“Uhri on henkisesti aivan loppu pitkään jatkuneesta väkivallasta tai hengenlähtö alkaa olla lähellä.”

Kunniaan liittyvässä väkivallassa ei ole yksiselitteisiä fyysisen väkivallan muotoja, vaan ne ovat normalisoituneita syrjiviä, rajoittavia ja väkivaltaisia käytäntöjä, missä naisen ja miehen arvo ja toimijuus arvioidaan eri tavalla. Tässä valtajärjestelmässä nainen on ikään kuin miesten ja perheen omaisuutta, jonka pitää pysyä koskemattomana, jotta arvo niin sanotusti säilyy avioliittoa varten.

Tytön maineen ylläpitäminen toimii kuin muuri

Tästä juontaa ajatus naisen maineesta, mikä rajoittaa hänen toimijuuttaan. Etenkin kaikki se, mikä jotenkin voi liittyä seksuaaliseen toimijuuteen, on hyvin rajattua. Naisen tai tytön kaikki toiminta, mikä tavalla tai toisella uhkaa yhteisön patriarkaalista valtajärjestelmää, voi vaarantaa tytön tai naisen maineen ja tulevaisuuden siinä yhteisössä. 

 

Kuva: Rewan Kakl

Tämä näkyy tytön ja naisen elämässä monella tapaa. Seurustelu voi olla kiellettyä. Ja jos hän esimerkiksi seurustelee vanhemmiltaan salaa ja onkin se, joka haluaa päättää suhteen, toinen osapuoli saattaa kiristää häntä jatkamaan seurustelua. Kiristyskeinona voi olla se, että valokuvia heistä yhdessä esimerkiksi kahvilassa päätyy tytön vanhemmille.

Tämä myös tarkoittaa, että tyttö on haavoittuvainen, jos häneen kohdistuu seksuaalista väkivaltaa. Hän voi menettää maineensa myös hänestä riippumattomista syistä ja saattaa joutua salaamaan häneen kohdistunutta päällekarkausta. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijä ei joudu kantamaan vastuuta teostaan, vaan sen joutuu kantamaan uhri – kunnian nimessä.

Seurustelu on kielletty, seksuaalikasvatus on kielletty, vapaa-ajan toiminta on kielletty

Patriarkaalinen kunniakäsitys voi myös näkyä siten, että tyttöä rajoitetaan monin tavoin. Esimerkiksi hän ei saa osallistua koulun järjestämiin retkiin tai vapaa-ajan asioihin. Hän ei saa osallistua seksuaaliterveyskasvatukseen ja hänellä saattaa olla hyvin tiukat kotiintuloajat. Kotona asuvalla nuorella täysikäisellä naisella voi olla kotiintuloaika esimerkiksi kello kahdeksan illalla.

Kuva: Nana Blomqvist

Tämä antaa tietyssä mielessä hyvin vahvan valta-aseman naisen kohtalosta miehille, koska samat säännöt eivät päde miehiin. Päinvastoin naisen rooli rakentuu miehen ylivallan ylläpitämiseksi: veljinä, isinä, serkkuina, aviomiehinä, hengellisinä ja poliittisina vallanpitäjinä.

– Miehet toimivat ikään kuin tyttäriensä, vaimonsa, ja jopa äitinsä holhoojana, Tawasoli rinnastaa.

 Kunniaan liittyvä väkivalta ei siis ole vain tietyn muotoista yksittäistä väkivaltaa. Se on alistamista, rajoittamista ja kurittamista, mikä on voinut jatkua henkilön kohdalla hyvin pitkään.

 Tämän kunniasäännöstön alla tai jatkumona solmitussa avioliitossa saattaa olla niin, että miehellä katsotaan olevan oikeus seksiin riippumatta siitä, tahtooko vaimo sitä vai ei. Raiskaus nähdään legitiiminä oikeutena ja vaimon palvelualttius naisellisena hyveenä.

– Jopa naiset “tietävät” raiskauksen avioliitossa olevan normaalia, sanoo eräs Turussa asuva, Irakista kotoisin oleva mies, kun hän puhuu seksuaalisuudesta ja avioliitosta Irakissa.

 Väkivalta voidaan tämän ajattelutavan mukaan nähdä ikään kuin normaalina toimintana ylläpitämään yhteisön patriarkaalisia normeja, jos yhteisön jäsenet eivät noudata sääntöjä omatahtoisesti rajoittamalla itse itseään ylläpitämään omaa siveyden mainetta ennen avioliittoa. Toisaalta tähän voi sisältyä se, että henkilö joutuu suostumaan avioitumaan perheen valitseman miehen kanssa, ja avioliiton sisällä esimerkiksi alistumaan harrastamaan miehensä kanssa seksiä vaikka sitä ei itse tahtoisi. 

Kunniaan liittyvän väkivallan laajuutta ei ole tutkittu, mutta muut tarkastelut osoittavat, että maahanmuuttajataustaiset naiset ovat kokeneet väkivaltaa 2–3 kertaa enemmän kuin kantasuomalaiset naiset. Kunniaan liittyvän väkivallan riskiryhmiin katsotaan yleensä kuuluvan joidenkin alueiden maahamuuttajadiasporaa, mutta myös joitakin kantaväestöön kuuluvia uskonnollisesti sitoutuneita lahkoja ja herätysliikkeitä.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan seuraava osa julkaistaan 28.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan seuraavia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl

Tiedon puutetta jyrkästi miesvaltaisista rinnakkaisyhteisöistä

Kunniaan liittyvä väkivalta osa 2/5

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

Tiedon puutetta jyrkästi miesvaltaisista rinnakkaisyhteisöistä

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta”…

Kunniaan liittyvä väkivalta on osa laajempaa valtajärjestelmää, joka aktiivisesti asettaa miehet vallanpitäjiksi sekä perheessä että yhteiskunnassa, jossa naiset asetetaan palvelemaan perheen sisällä, eikä sateenkaarihenkilöiden olemassaololle ole paikkaa lainkaan.

Tämä hyvin patriarkaalinen järjestelmäajattelu, joka ylläpitää ja oikeuttaa kunniaan liittyvää väkivaltaa, on hyvin miesvaltainen. Silti naiset saattavat myös olla hyvin aktiivisia yhteisön jäsenten tarkkailussa ja rankaisemisessa normien rikkomisesta.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että (mies)jäseniä saatetaan yhteisön painostuksella painostaa tarkkailemaan ja rankaisemaan yhteisön (nais)jäseniä huolimatta siitä, mitä itse ajattelevat yhteisönsä säännöistä ja normeista naisten tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen osalta. 

Eva Tawasoli, joka itse on kokenut kunniaan liittyvää väkivaltaa ja toimii nykyään terveydenhoitajana ja kouluttaa eri tahoja kunniaan liittyvästä väkivallasta, kertoo:

– Vaikka puhutaankin miesvaltaisista yhteisöistä, joissa miehillä on sukupuolensa takia hyvin paljon etuoikeuksia, niin yhteisön naiset saattavat joskus olla niitä, jotka voimistavat ja ylläpitävät miehiäkin voimakkaammin näitä ajatusmalleja, ja saattavat vaatia esimerkiksi perheen miehiltä, että näyttävät tyttärelleen kaapin paikan.

Niin sanotun “hyvän tytön” (nuhteeton ja neitseellisen maineen omaavan) valitseminen pojalleen vaimoksi voi hyvinkin olla äidin rooli. Joskus aviopuolisoita haetaan vanhasta kotimaasta, koska heitä saatetaan pitää turmeltumattomina, koska he eivät ole kasvaneet länsimaisessa yhteiskunnassa.

Kuva: Rewan Kakl

Koska miesvaltainen yhteiskuntajärjestelmä perustuu avioliittoon ja sitä kautta suvun kunnian jatkamiselle, miehet ja pojat eivät toki ole ehdoitta vapaita toimijuudessaan, vaikka ovat selvästi valta-asemassa suhteessa naisiin ja tyttöihin. Normistoon kuuluu myös vahvana sukupuolen ehdoton kaksijakoisuus ja heteroseksuaalisuus. Yhteisöissä, jossa on vahva patriarkaalinen kunniakäsitys, myös sateenkaarihenkilöt ovat kunniakontrollin ja väkivallan kohteina.

Kunniaan liittyvä väkivalta ja lähisuhdeväkivalta

Käsite kunniaan liittyvä väkivalta on ollut kritiikin kohteena argumentilla, että meillä on valtayhteisössäkin sukupuolitettua väkivaltaa ja homo- ja transfobiaa ja että se on rodullistamista, jos tehdään erottelua näiden väkivallantekojen välille.

Kuva: pixabay

Näiden väkivallantekojen välillä on tosin eroa esimerkiksi poliisin käytännön työssä. Måns Enqvist, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta kertoo, että poliisityössä kunniaan liittyvä väkivalta on tärkeä tunnistaa, koska sellaisessa tapauksessa tekijöitä on yleensä useampia, ja uhri täytyy saada pois kaikkien vallasta varhaisessa vaiheessa. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota siihen, ettei tulkki, jota käytetään, kuulu uhrin vaikutuspiiriin.

Kunniaan liittyvässä väkivallanteossa usein monta tekijää

Järjestötyöntekijät, jotka tekevät kunniaan liittyvän väkivallan uhrien kanssa työtä, huomauttavat, että näissä tapauksissa ei yleensä riitä, että poistaa yhden tekijän, jotta uhri olisi turvassa, vaan tilanteessa on useasti useampi tekijä. Esimerkiksi Aino Auralan Setlementin työntekijä, joka työnsä luonteen vuoksi esiintyy pelkällä etunimellä, huomauttaa myös lainsäädännön saralla tässä olevan se ongelma, että lait on säädetty yksilön näkökulmasta, “yksi tekijä, yksi uhri” ajattelusta käsin. Mutta kunniaan liittyvässä väkivaltatapauksessa tämä ei yleensä ole todellisuus, vaan tekijöitä voi olla useampia perheestä tai yhteisöstä.

Eva Tawasoli huomauttaa myös, että kunniaan liittyvässä kontrolli- ja väkivaltatapauksissa tulee myös huomioida perheen muut jäsenet eikä pelkästään se uhri, jonka kanssa on kosketuksessa. Jos yhteen perheenjäseneen kohdistuu kunniaan liittyvää kontrollia tai väkivaltaa, perheen muidenkin lasten tilannetta kannattaa kartoittaa. 

Payzee Mahmod kertoo oman tarinansa sen jälkeen kun hänen siskonsa Banaz Mahmodin surmattiin kunnian nimeen Isossa-Britanniassa. Payzee Mahmod kertoo että perheen tyttöjen eri yhteyksiä viranomaisiin eivä olleet auttaneet tyttöjä. Vaikka Banaz Mahmod oli ollut viisi kertaa yhteydessä poliisiin, poliisi ei reagoinut, vaan Mahmod surmattiin isänsä, enonsa ja serkkujensa toimesta silti senkin jälkeen. 

Tawasoli painottaa, niin kuin järjestötyöntekijätkin, että kunniaan liittyvän väkivallan kanssa työskennellessä on hyvä tehdä työtä koko perheen kanssa.

Kunniaan liittyvästä väkivallasta on julkisuudessa puhuttu yhä enemmän viime vuosina, mutta keskustelussa on edelleen sokeita kohtia ja tiedon puutetta.

Emme edelleenkään tiedä kuinka monia kunniaan liittyvä väkivalta, kontrolli ja syrjintä itse asiassa koskettaa. Tätä ei ole tutkittu.

Tampereella järjestötyöntekijä arvioi, että näkee vain jäävuoren huipun omassa työssään, ja että ilmiö on laajempi kuin mihin heillä on resursseja paneutua.

Enqvist Poliisihallituksesta sanoo, että poliisissa on otettu käyttöön kunniaan liittyvän väkivallan seurantakoodi ilmiön seuraamiseksi, koska kyseessä ei ole erillisrikos, jota pystyisi seuraamaan nimikkeen perusteella.

Kuva: Gerd Altmann

Kunniaan liittyvä motiivi ei ole erikseen määritelty lainsäädännössä. Toisin kuin esimerkiksi väkivaltatapauksissa vihamotiivi, joka on erikseen määritelty. Poliisin tilastot eivät sitä paitsi anna kokonaiskuvaa, koska kirjaukset kattavat vain poliisille tehdyt ilmoitukset.

Lisa Grans, ihmisoikeusinstituutin tutkija, sanoo että THL:ssä on ollut pohdintoja sisällyttää kouluterveyskyselyyn kysymyksiä, jotka indikoivat kokemuksia kunniaan liittyvästä väkivallasta. Tätä ei olla vielä tehty. Grans lisää, että viranomaiset ovat kyllä tietoisia tiedonkeruun tarpeesta kunniaan liittyvän väkivallan suhteen, mutta vielä ei ole konkreettista kartoitusta tiedossa.

– Tämän ilmiön laajuuden selvittäminen on ensisijaisesti sosiaali- ja terveysministeriön ja Opetushallituksen tehtävä, Enqvist pohtii.

Oma valtajärjestelmä 

“Se, että on moskeijan imaami ei tarkoita, että olisi psykiatri, parisuhdeterapeutti tai seksuaalineuvoja.”

Yhteisöt, joissa kunniaan liittyvää väkivaltaa harjoitetaan, ovat jyrkästi patriarkaalisia ja saattavat toimia esimerkiksi miesvaltaisten uskonnollisten tulkintojen perusteella ennemmin kuin valtiollisen lain. Tämä on totta myös joidenkin suomessa olevien yhteisöjen kohdalla, sanoo Eva Tawasoli.

 Se, että on moskeijan imaami ei tarkoita, että olisi psykiatri, parisuhdeterapeutti tai seksuaalineuvoja, mutta silti heiltä haetaan tukea erityisesti perhe-, parisuhde- ja mielenterveysongelmiin, kirjoittaa anonyymi mentori Vigor-hankkeen blogissa.  

Vigor-hanke on maahanmuuttajataustaisille suunnattu seksuaaliterveysmentorointihanke. Kirjoituksessa kerrotaan, että uskonnolliset auktoriteetit saattavat toimia ikään kuin psykiatrin, terapeutin ja seksuaalineuvojan roolissa ilman minkäänlaista virallista pätevyyttä. 

Uskonnollisten säännöstöjen lisäksi myös klaanijärjestelmän logiikka saattaa ohjata näiden yhteisöjen normistoa, Eva Tawasoli sanoo.

Säännöt ja rakenteet saattavat siis poiketa hyvinkin paljon valtaväestön normeista ja lakijärjestelmän pykälistä.

Tämä ei tarkoita, että kaikki yhteisöön jollain tavalla kuuluvat ajattelevat ja toimivat samoin, mutta joskus jonkun yksilön tai perheen kohdalla pakottava valinta on, että joutuu joko tukahduttamaan omia lakiin säädettyjä vapauksiaan tai hylkäämään yhteisönsä. Tämä voi riippua siitä, miten kiinnittynyt ja riippuvainen kokee olevansa kielellisestä tai etnisestä yhteisöstään.

Tämä avoin tarkastelu myös joidenkin vähemmistöjen kohdalla on kuitenkin tärkeää, jotta ihmisoikeudet toteutuvat kaikkien ihmisten kohdalla.

Artikkelisarjan seuraava osa julkaistaan 27.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan seuraavia jaksoja

Podcastinauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl

 

“Näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta” – Kun nuori elää kaksoiselämän paineen alla

Artikkelisarja kunniaan liittyvästä väkivallasta osa 1/5

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

“Näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta” – Kun nuori elää kaksoiselämän paineen alla

Kulttuurien ristipaineessa elävien nuorten elämä voi olla hyvin ristiriitaista, ja he joutuvat usein myös elämään näiden ristipaineiden alla yksin.

– Olen ollut nuorempana sellainen poikatyttö, olin ilman meikkiä, löysät vaatteet ja huppari aina päällä. Kotona käytin hijabia ja pitkiä vaatteita ja aina kun poistuin himasta, menin johonkin yleiseen vessaan vaihtamaan vaatteet.

Näin Eva Tawasoli kuvailee nuorempaa itseään. Eva Tawasoli on nykyään terveydenhoitaja, opiskelee hallintotiedettä ja on varavaltuutettu vihreiden valtuustoryhmässä Vantaan kaupunginvaltuustossa. Hän on itse kokenut kunniaan liittyvän väkivallan muotoja. Hän on joutunut pakenemaan omasta yhteisöstään teini-ikäisenä. Hän kouluttaa nykyään myös eri tahoja kunniaan liittyvästä väkivallasta ja sanoo, että yhteisöissä kunniaan liittyvää painostusta ja väkivaltaa saattavat uskonnolliset säännöt määrittää enemmän kuin kansalliset lait.

Kaksoiselämää kulttuurien ristipaineessa

Tawasoli joutui itse nuorempana elämään kaksoiselämää, koska niin sanottu länsimainen elämäntapa ei ollut hänen perheyhteisössä sallittua. Kotona hän oli hunnutettu ja käytti peittäviä vaatteita, mutta heti kotoa päästyään hän meni johonkin yleiseen vessaan vaihtamaan vaatteet.

Välillä kun kävelin kadulla ja joku tuttu käveli vastaan, niin heti huppu päähän ja ihan paniikissa ja sormet ristissä toivoin, ettei hän kerro eteenpäin.”

Tawasoli kuvailee sitä pelkotilaa, mitä hän tunsi silloin, kun hän näki tutun omasta yhteisöstään kaupungilla: hän veti hupun päähän ja toivoi, ettei yhteisöstä tuttu henkilö nähnyt häntä, ja ettei hän jäisi kiinni siitä ettei noudata yhteisön normeja. Hän kuitenkin jäi lopulta kiinni ja häneen kohdistui rajuakin väkivaltaa.

Kuvassa: Eva Tawasoli

Hän yritti puhua sosiaalityöntekijälle siitä, miten hänen yhteisönsä tyttöihin kohdistuu rajuja sääntöjä, ja pyysi siten epäsuorasti apua. Sosiaalityöntekijä ei siihen osannut reagoida, vaan vastasi, että niinhän se teidän kulttuurissa menee. Tawasoli joutui hakeutumaan itsenäisesti avun piiriin ja päätti lopulta paeta yhteisöstään.

“Siihen sosiaalityöntekijä vastasi, että sellaista se on teidän kulttuurissa.”

Tawasoli pohtii, että jos hän olisi ollut kantasuomalainen, olisi varmasti tehty lastensuojeluilmoitus tällaisessa tapauksessa. Mutta kun asia koskee maahanmuuttajataustaista, halutaan kulkea laput silmillä, hän sanoo, ikään kuin ajateltaisiin että “kun se on pois silmistä, se on pois mielestä”.

Suomi on usein kritiikin kohteena siitä, että maa on naisille toiseksi väkivaltaisin maa Euroopassa. Tämä lause ilmestyy usein myös silloin, kun kunniaan liittyvästä väkivallasta keskustellaan. Silloin tosin vertailukohteeksi ei oteta mukaan maita, joissa naisten ja sukupuoli -ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hyvin rajoitetut tai olemattomat. Nämä ovat lähtökohtaisesti usein myös ne maat, joissa kunniaan liittyvää väkivaltaa harjoittavat yhteisöt ovat. Alueet, joissa kunniaan liittyvä väkivalta on yleisintä, ovat Lähi-Itä, Latinalainen Amerikka, Etelä-Aasia, pohjoiset osat Afrikasta ja Keski-Aasian entiset neuvostomaat.

Tosin, myös jotkin suomalaiseen kantaväestöön kuuluvat kristilliset lahkot ja herätysliikkeet saattavat harjoittaa joitakin muotoja kunniaan liittyvästä väkivallasta. Näitä riskiryhmiä katsotaan olevan vanhoillislestadiolaiset, Jehovan todistajat ja romaniyhteisöt.

Kunniaan liittyvä väkivalta, kontrolli ja syrjintä ovat jatkumoa rajoittavista säännöistä rajuun väkivaltaan. Rajoittavat säännöt voivat olla esimerkiksi pukeutuminen, kaveripiiri, seurustelu, kotiintuloaika, vapaa-ajan toiminnan rajoittaminen,kieltäminen osallistumisesta koulun järjestämiin aktiviteetteihin. Rankaisu tai jäsenien ohjaaminen noudattamaan yhteisön normeja voi olla yhteisöstä ulossulkeminen, pahoinpitely, ja rajuimmissa tapauksissa sukupuolielimien silvonta, pakkoavioliitto tai murha.

Miesvaltainen sosiaalinen rakenne

Joskus murhan toteuttamisen motiivi voi olla se, että näyttää yhteisön muille jäsenille esimerkkiä, että on parempi pysyä aisoissa tai voi käydä huonosti. “Meidän piti nähdä, miten sellaisten naisten käy, jotka eivät kunnioita suvun miehiä” kertoo Pela Atroshin pikkusisko isosiskonsa murhan jälkeen. Ote on toimittajan käännös Katarina Swanbergin kirjasta Hedersmordet på Pela, lillasystern berättar.

“Meidän piti nähdä, miten sellaisten naisten käy, jotka eivät kunnioita suvun miehiä.”

Jopa avioliiton tai ”väärän” kohteen suuteleminen voi jonkun kohdalla johtaa kuolemaan. Näin kävi Banaz Mahmodille Isossa-Britanniassa. Tätä edelsi tosin se, että Mahmod naitettiin vanhemmalle miehelle, joka pahoinpiteli ja raiskasi hänet jatkuvasti. Jäätyään kiinni toisen miehen suutelemisesta Banaz surmattiin raa’asti isänsä ja setänsä toimesta, mitä edelsi se, että kolme serkkuaan raiskasivat hänet.

Tyttöjä on hävinnyt Suomessakin. Joidenkin kohtalot ovat jääneet avoimiksi kysymyksiksi. Turussa kunniaan liittyvän väkivallan uhrien parissa työskentelevä järjestötyöntekijä Hannaneh, joka työnsä arkaluonteisuuden vuoksi esiintyy pelkällä etunimellä, arvelee, että jotkut niistä, jotka ovat hävinneet esimerkiksi koulusta, saattavat olla pakkoavioliitossa vanhempiensa entisessä kotimaassa.

Tämä saa kysymään: voiko olla myös niin, että heidät on tapettu?

Yhtäkään kunniaan liittyvää murhaa ei ole suomessa rekisteröity, mutta järjestötyöntekijät arvioivat, että niitä on tapahtunut, mutta niitä ei olla tunnistettu. Kunniaan liittyvä motiivi väkivaltatapauksissa ei ole sitä paitsi tunnistettu lainsäädännössä, ainakaan vielä.

Ihmisoikeusliiton raportista vuodelta 2016 käy ilmi, että on tapauksia,joissa uhri on viety vastentahtoisesti vanhempiensa kotimaahan. Joissakin tapauksissa viranomaiset ja järjestötyöntekijät ovat onnistuneet estämään tai palauttamaan tytön Suomeen, toisissa ei. 

Kunniaan liittyvässä väkivallassa ja kontrollissa kyse on siitä, että etenkin tyttöjä ja naisia rajoitetaan, jotta heidän maineensa pysyisi niin sanotusti puhtaana. Murha on kunniaan liittyvän väkivallan rajuin mutta ei suinkaan tavallisin kunniaan liittyvän väkivallan muoto.

Yhteisöt, joissa kunniaan liittyvää väkivaltaa harjoitetaan, ovat hyvin patriarkaalisia, ja yhteisöön kuulumisen hinta on usein normeihin mukautuminen.

Käytännössä, Suomen kontekstissa, nuorten kohdalla tämä voi tarkoittaa, että toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajataustaiset nuoret saattavat elää rajoitettujen vapauksien puitteissa jyrkästi kaksoiselämää. Tällöin he uhmaavat – joskus isojen riskien uhalla – yhteisönsä ja perheensä sukupuolitettuja normeja.

“Nuorelle näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta.”

– Nuorelle näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta, Tawasoli sanoo ja antaa esimerkin siitä, miten baarissa käyminen tytölle, joka elää kunniakulttuurin alaisena, on hyvinkin iso riski. Myös seurustelu on riski, jopa poikien kanssa näkyminen kahvilassa voi olla riski. Väärät, niin sanotusti liian paljastavat, vaatteet voivat aiheuttaa tytöille vaaraa.

Kuva: Rewan Kakl

Riskillä tässä tarkoitetaan kaikkea lievästä väkivallasta rajuun väkivaltaan. Jos tyttö rajoittaa itseään, siihen liittyy usein käsitys siitä, että sillä on jollakin tavalla hintansa, vaikka hänellä itsellään ei välttämättä ole selkeätä käsitystä siitä, mikä se hänen kohdallaan voisi olla.

Tytön mainepuheesta tulee ilmi, että hyvän tytön maineen menettämisellä on hintansa. Jo se että pelkää, että tulee yhteisönsä hylkäämäksi, on usein iso todellinen pelko.

Tawasoli kertoo, että harva uskaltaa kertoa näistä kokemuksistaan avoimesti, koska pelkää.

“Harva uskaltaa kertoa näistä kokemuksistaan avoimesti, koska pelkää.”

Nainen tai tyttö voi joutua kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi myös, jos hänet raiskataan.

Jos tyttö tai myös täysi-ikäinen nainen karkaa perheeltään, hänet nähdään huonona tyttönä. Jos hänet löydetään tai hän palaa, voi seurata rangaistus, tai hänet voidaan naittaa kiireellä pois, jotta perheen kunnia saadaan palautettua.

Tällaiset tapaukset, joissa tilanne on eskaloitunut, järjestötyöntekijät mieltävät kriisiytyneiksi tilanteiksi tai kunniaan liittyväksi konfliktiksi, jolloin vanhemman ja nuoremman sukupolven käsitykset ovat joutuneet törmäyskurssille. Joissakin tapauksissa kriisi voidaan purkaa ja toimiva yhteys voidaan rakentaa uhrin ja häntä uhkailleen välille. Tälle näkemykselle ja toimintatavalle on esitetty kritiikkiä Ihmisoikeusliiton raportissa siksi että tässä nähdään että valtasuhteet ovat tässä tapauksessa niin epätasapainossa että tämä on edesvastuuton toimintatapa.

Seksuaalinen kaksinaismoraali

Maineen menettämisen riski ei samalla tavalla kosketa heteropoikia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että nuorten miesten baarissa käyminen ei välttämättä ole ongelma, kun taas saman suvun tytöille se voi aiheuttaa vaaraa ja rangaistuksen, tai että poikien kohdalla ei ole vaatimusta pysyä seksuaalisesti kokemattomana (koskemattomana).

Seksin harrastaminen avioliiton ulkopuolella voidaan poikien kohdalla nähdä jopa harjoittelemisena avioliittoa varten, kun taas tätä ei suoda tytöille. Tyttö voi menettää maineensa pelkän huhunkin perusteella, perättömänkin, esimerkiksi mahdollisesta poikaystävästä. Järjestötyöntekijä Hannaneh vahvistaa, että tämä epätasa-arvoinen seksuaalimoraali on osa kunniakoodiston ajatusmaailmaa.

Tämän kunniakäsityksen perspektiivistä katsottuna tämä tarkoittaa myös sitä, että ne tytöt, joiden kanssa pojat “harjoittelevat”, nähdään epäpuhtaina tai huonompina naisina.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan seuraava osa julkaistaan 23.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan seuraavia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl