Suomi kunniaan liittyvän väkivallan näyttämönä

Kunniaan liittyvä väkivalta osa 5/5

Kuva: Rewan Kakl

Kolumni

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

Suomi kunniaan liittyvän väkivallan näyttämönä

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Kansainväliset sopimukset ovat velvoittavia …”

Omat kulttuurinormit ovat usein niin sisäistettyjä, että niitä ja niiden vaihtoehtoja on vaikeaa hahmottaa. Usein omat kulttuurinormit tulevat itselle näkyviksi, kun kohtaa jotain erilaista. Mutta entä jos onkin niin, että vieraan kulttuurin kohtaamisessa on liiankin paljon tuttua?

Olen itse kohdannut ihmisiä, jotka elävät tiukan kunniakoodiston alla.

Olen havainnut valkoisena eurooppalaisena (naimattomana) naisena, että tietyissä yhteisöissä voi olla niin, että meidän kaltaiset naiset nähdään niinä naisina, joita pidetään huorana. Olen havainnut, että tämä on myös se tapa, jolla estetään jyrkästi miesvaltaisen kunniakoodiston alla toimivia naisia olemasta liikaa yhteydessä niin sanottujen länsimaisten naisten kanssa. Koska olemme niin sanotusti huoria, syntisiä ja likaisia naisia.

Minulle on kerrottu, että näiden yhteisöjen miehet eivät päästäisi minun kaltaista naista yhteisöönsä, koska eivät halua menettää otettaan naisista.

Olen havainnut, että saman yhteisön miehet voivat liikkua baareissa, kaduilla ajasta ja paikasta riippumatta, hakea seksiseuraa avioliiton ulkopuolelta, ja hakea työpaikkaa mistä vain.

Samaan aikaan olen nähnyt ja kuullut tarinoita saman yhteisön naisilta itseltään siitä, miten seksistä ei ole hyvä puhua, saatikka harrastaa ennen avioliittoa, täytyisi olla neitsyt kun menee naimisiin tai omasta kehosta ei oikein sovi puhua. Joku jättää hakematta työpaikkaan, jossa on miehiä, etenkin omanmaalaisia.

Ja jos jonkun naisryhmän kanssa loppujen lopuksi puhuu väkivallasta, yli puolet läsnäolevista on saattanut puhjeta itkuun kokemastaan väkivallasta, ja joku sanoo (tulkin välittämänä) “in our country we don’t have any rights” (suom. meidän maassa meillä ei ole mitään oikeuksia). 

Toisaalta tarinat, joita tietyn alueen miehet ja naiset kertovat naisten ja miesten täysin eri liikkumavarasta ja oikeuksista, tuntuvat tutulta – ja silti samaan aikaan niin radikaaleilta. Voi tuntua vaikealta hyväksyä tosiasiana, että joku oikeasti ajattelee niin, että nainen on niin alisteisessa roolissa suhteessa miehiin, että hän itse kokee raiskauksen olevan normaalia avioliitossa. Tai että jos häntä lyödään, rajoitetaan ja käytetään lastentekoon ilman että hänellä itsellään on siihen juurikaan sanomista tai vaihtoehtoja, se koetaan normaalina. Ja ettei ole sellaisia tahoja yhteisössä, joiden puoleen kääntyä, jotka eivät ohjaisi takaisin siihen alisteiseen rooliin naisena.   

Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu ja opetusmateriaali kunniaan liittyvästä väkivallasta on kehittynyt viime vuosina, mutta se on edelleen aihe, joka on monille vaikea lähestyä.

Suomenkin kulttuurihistoriaa värittävät uskonnollis-poliittiset käsitykset ja lait, jotka asettavat naisen ja miehen täysin eri asemaan, puhumattakaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. 

Viimeisin Kouluterveyskysely vuodelta 2019 osoittaa, että sateenkaarinuoret kohtaavat huomattavasti enemmän henkistä ja fyysistä väkivaltaa kuin heterot ja cis-henkilöt.

Suomessa naiset saivat vasta 1800-luvun lopulla oikeuksia, joita pidämme tänä päivänä itsestäänselvinä, esimerkiksi täysivaltaisuus ja tasa-arvoinen perintöoikeus. Tosin naimisissa oleva nainen vapautui miehensä holhouksesta vasta 1930, ja homoseksuaaliset teot dekriminalisoitiin vasta 1971.

Muunsukupuolisuus ei ole Suomen laissa edelleenkään olemassa, vaan sukupuolia on juridisesti edelleen vain kaksi, ja syntymän yhteydessä rekisteröidyn sukupuolen vaihtaminen vaatii sterilisaation. Suomessa intersukupuolisten lasten sukupuolielimiä saatetaan edelleen leikata kirurgisesti yhteen sukupuoleen mukautuvaksi.

Yhteinen kulttuurihistoria

Lieneekö yksi syy siihen, että meillä on vaikeuksia sekä lainsäädännössä, toimenpiteissä että yhteiskuntakeskustelussa käsitteellistää kunniaan liittyvä väkivalta ja siihen liittyvä hyvin jämäkkä ja epätasa-arvoinen sukupuoliroolitus, että se on meidän omasta kulttuurihistoriasta liian tuttua, mutta samaan aikaan koetaan se liian radikaaliseksi ollakseen totta? 

Ajattelemmeko, että kyllä kaikkien olisi pitänyt tämä jo ymmärtää, että tällainen ajatusmaailma ei ole mahdollinen, ja että kunniaan liittyvät väkivalta ja kontrollitapaukset ovat yksittäistapauksia eikä osa laajempaa alistamisen kuviota joissakin yhteisöissä?

Näin helppoa se ei tietenkään ole.

Normit, joiden kanssa kasvamme, ovat sisäistettyjä, eikä niistä ole välttämättä niin helppoa irtaantua, vaikka joidenkin kohdalla ne ovat ihmisoikeuksien ja perustuslain periaatteiden vastaisia.

Se, että joku nauttii ihmisoikeuksien suojasta, ei ole tae siitä, että hän ei tekisi toisille ihmioikeusrikkomuksia.

Kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista vaikeuttaa myös se, että asia ei ole niin yksiselitteinen, että tietystä maasta tai tietyistä syistä tulleet ajattelevat ja elävät kaikki samalla tavalla.

On tärkeää tunnistaa ketkä jotka aktiivisesti tai passiivisesti hyötyvät tästä epätasa-arvoisesta ajatusmaailmasta ja toimintamallista. Erityisen tärkeää tunnistaminen on silloin, jos he ovat päättäjän asemassa ja nauttivat yhteiskunnan luottamusta, esimerkiksi luottamustehtävässä. Yhtä tärkeää on tukea heitä, jotka aktiivisesti pyrkivät omalla työllään siihen, ettei tämä jyrkästi epätasa-arvoinen toimintamalli ota valtaa omassa yhteisössä ja vaikuta vahingollisesti kaikkien yhteisön jäsenten elämään Suomessa.

Sekä järjestötyöntekijät että ihmiset niiltä alueilta, joissa kunniaan liittyvä väkivalta on laajamittaista, kertovat, että maan sisäiset erot voivat olla valtavia. Jopa kaupungin sisäiset erot siinä, miten eri perheet elävät, saattavat olla valtavia. Jo yksi kaupunginosa voi poiketa paljonkin toisesta.

Kuva: Mohammad Shahhosseini / Pixabay

Eroja löytyy myös siinä, miten kiinnittyminen yhteiskuntaan onnistuu. Samoista maantieteellisistä lähtökohdista olevilla perheillä voi joillakin olla huomattavasti helpompaa sopeutua ja kiinnittyä Suomen yhteiskuntaan kuin toisilla.

Äskettäin julkaistussa Kelan selvityksessä tuli esille, että noin 75% humanitäärisistä syistä maahan muuttaneista nostaa sosiaalietuuksia. Tämän voisi tulkita niin, että kiinnittyminen yhteiskuntaan on tällä ryhmällä heikkoa, ja näiden taustasyitä olisi syytä selvittää, jotta asialle löytyisi ratkaisu.

Yksi taustasyy, jonka voisi ottaa jo kotouttamistoimissa huomioon, on pakolaistaustaisen kohonnut todennäköisyys traumaperäiseen stressiin. Tätä voi esimerkiksi tarkastella kolminkertaisena traumaattisena stressinä. Kokemukset lähtömaassa, pitkittynyt turvapaikanhakuprosessi ja rasismi, joka kuormittaa ja vaikeuttaa kotouttamista ja kiinnittymistä yhteiskuntaan.  

Irakissa kunniamotiivi voi toimia lieventävänä seikkana tuomiossa murhatapauksesta

Vaikka ei voi kohdistaa oletuksia ihmisiin siitä, että kaikki tietystä maasta kotoisin olevat ajattelevat ja toimivat samalla tavalla, on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, minkälaisten yhteiskuntarakenteista, oikeusjärjestelmistä ja poliittisista tilanteista ihmiset ovat tähän meidän pohjoismaiseen järjestelmään tulleet.

Näistä konteksteista voi saada viitteitä tutustumalla esimerkiksi maahanmuuttoviraston maakohtaisiin raportteihin. Niistä ilmenee esimerkiksi naisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeusturvan puuttuminen järjestelmällisesti humanitäärisistä syistä muuttaneiden maissa niin valtion kuin epävirallisten oikeusjärjestelmien (kuten klaanijärjestelmien) puitteissa.

Vailla turvaverkkoa olevien naisten asemaa Irakissa käsittelevä raportti esimerkiksi osoittaa, että miehellä on laillinen oikeus rangaista vaimoaan, tai että raiskaaja vapautuu rangaistuksesta, jos avioituu uhrinsa kanssa. Tämän artiklan puolustajat perustelevat tätä raportin mukaan sillä, että avioituminen raiskauksen uhrin kanssa on uhrin etu, koska avioliitto palauttaa uhrin perheen kunnian ja siten poistaa kunniamurhan riskin.

Kuva: Rezasaad / Pixabay

Kunniamotiivi voi myös toimia lieventävänä seikkana tuomiossa murhatapauksesta virallisissa tuomioistuimissa.

Myös esimerkiksi Iranin virallisessa lakijärjestelmässä on pykäliä jotka suojelevat kunniamurhan tekijöitä.

Tämä ei tosin tarkoita, että kaikki näiltä alueilta ovat näiden järjestelmien kannalla. Päinvastoin jotkut saattavat olla hyvinkin valveutuneita ja poliittisesti eri laidalla. Tiettyyn muottiin ei voi asettaa kaikkia samalta maantieteelliseltä alueelta tulevia, vaan asioita tulee tarkastella avoimin silmin. Tätä kontrollin ja väkivallan muotoa ja sen taustamuuttujia ei kuitenkaan voi jättää tarkastelematta. 

Ihmisoikeussopimukset ovat velvoittavia

Ihmisoikeussopimukset ja Istanbulin sopimus ovat velvoittavia. Tämä velvoittaa valtiota selvittämään ihmisoikeusrikkomusten ilmentymisiä ja puuttumaan niihin.

Tämän voi myös nähdä asettavan velvoitteita Suomen julkisen sektorin toimijoille siitä, että kaikki, myös uudet yhteiskuntajäsenet, ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan uudessa kotimaassaan.

Erilaisia toimenpiteitä, joita järjestökentältä on ehdotettu uusien yhteiskuntajäsenien tukemiseksi kiinnittymään yhteiskuntaan, ovat esimerkiksi tasa-arvotyön ja traumatyön huomioonottaminen kotoutustoimissa ja turvapaikkajärjestelmän uudistaminen niin, että haavoittuvassa asemassa olevat saavat sitä oikeusturvaa, mitä turvapaikkajärjestelmän on tarkoitus antaa. 

Tähän sisältyy esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan uhan tunnistaminen turvapaikkamenettelyssä nykyistä paremmin ja prosessien nopeuttaminen, jotta odotusaika ei tee kroonista siihen liittyvästä traumaattisesta stressistä.

Tiedon puute tulisi myös heti korjata, ja kartoittaa kuinka monia kunniaan liittyvä kontrolli ja väkivalta Suomessa tällä hetkellä koskettaa.

Tämän artikkelisarjan ja kolumnin toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Täältä löydät koosteen tekstisarjan kaikista osista

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl

Kansainväliset sopimukset velvoittavat puuttumaan kunniaan liittyvän väkivallan ilmiöön

Kunniaan liittyvä väkivalta osa 4/5

 

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

Kansainväliset sopimukset velvoittavat puuttumaan kunniaan liittyvän väkivallan ilmiöön

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Jopa naiset tietävät raiskauksen olevan …”

Kunniaan liittyvä väkivalta on vastoin ihmisoikeussopimuksia ja Istanbulin sopimusta, mutta silti ilmiön laajuutta ei ole Suomessa vielä tutkittu. Grevio valvoo naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista Euroopassa. Se on kehottanut Suomeakin sisällyttämään selvityksiin kysymyksiä kunniaan liittyvästä väkivallasta. Tämän ja muiden mahdollisten väkivaltamuotojen selvittämisen todetaan lausunnossa olevan tärkeä toimenpide, kun arvioidaan maahan muuttaneiden naisten altistumista väkivallalle.

– Kun asiakas pääsee meidän palveluiden piiriin, hän on saattanut elää alisteisessa asemassa hyvin pitkään; ensin isän vallan alla ja myöhemmin aviomiehen.

 Setlementti Tampere Ry:n väkivaltayksikössä työskentelevä Sari kertoo, että voimaannuttaminen on tärkeä osa työtä kunniaan liittyvän väkivallan uhrin kanssa. Asia on usein niin, että kun nainen tulee yksikön palveluiden piiriin, hän on elänyt alisteisessa asemassa hyvinkin pitkään. Uhrit eivät välttämättä osaa tehdä päätöksiä edes omista asioistaan, koska heillä ei ole tottumusta tai työkaluja omien päätösten tekemiseen.

Järjestötyöntekijä Hannaneh tekee töitä kunniaan liittyvän väkivallan uhrien kanssa ja esiintyy pelkällä etunimellä työnsä luonteen vuoksi. Hän kertoo, että nainen voi kokea, että hänen on vaikea päättää pankkitilin avaamisesta, lastensa kouluasioista, oman koulutuspaikan valinnasta, ehkäisystä ja lasten hankinnasta. Nainen saattaa kokea, ettei voi päättää näistä asioista ja jättää nämä asiat miehen päätettäväksi. Hän saattaa miehen tahdon mukaan tulla raskaaksi ja jäädä kotiin hoitamaan lapsia, ja siten myös jättäytyä pois kodin ulkopuolisesta toimijuudesta, kuten kotoutuspalveluista ja kielen oppimisesta.

Kuva: Sam Hyung Cho from Pixabay

Järjestötyöntekijät ja viranomaiset ovat pitkään pohtineet, miten työtä kunniaan liittyvän väkivallan ennaltaehkäisemiseksi pitäisi tehdä, ja etenkin miten vastuun kriisityöstä saisi siirrettyä kolmannelta sektorilta julkiselle sektorille. Setlementti Tampere Ry:n väkivaltayksikön Sari kertoo:

-Pääsääntöisesti meidän tulisi tehdä ennaltaehkäisevää työtä, mutta yhä suurempi osa työajastamme menee niin sanottuun korjaavaan työhön eli kriisityöhön, kun tilanne on jo eskaloitunut väkivallaksi.

Äskettäin hyväksyttiin erillislaki naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan. Myös pakkoavioliiton säätämistä omaksi rikoksekseen ja  pakkoavioliiton mitätöinnin mahdollisuutta selvitetään.

Eva Tawasoli painottaa, että tasa-arvotyö pitää sisältyäkotouttamistoimiin. Sari painottaa, että yhteisöissä tulisi tehdä työtä miesten kanssa.  Suurin osa Sarin  asiakkaista on pakolaisina Suomeen saapuneita. Lisäksi kotouttamisessa  pitää huomioida traumatyö.

Traumatyö osaksi kotouttamistyötä 

Uuteen kotimaahan sopeutumiseen ja kiinnittymiseen tarvitaan henkisiä resursseja. Traumatyö on yksi niistä keinoista, joilla voitaisiin lisätä tarvittavia henkisiä resursseja etenkin humanitäärisistä syistä muuttaneille.

Kuvapankki

Helsingin Sanomissa Bahar Mozaffari mainitsi identiteetin kehittymisen tukemisesta, jotta uuteen kotimaahan kotoutuminen voi toteutua. Mozaffari huomauttaa Helsingin Sanomissa, että “on päivänselvää, ettei kukaan voi sisimmässään kannattaa ja kunnioittaa kahta keskenään ristiriidassa olevaa kulttuuria.”

Vaikka kaikki sota-alueilta tulleet eivät tarvitse traumakuntoutusta, heidän kokemuksensa olisi tärkeää ottaa huomioon jo kotouttamistyössä. Sotakokemukset ja kaikki pakon edessä muuttamisen takia koetut menetykset voivat olla hyvinkin kuormittavia tekijöitä ihmisen elämässä.

Dialogia yhteisöjen välillä on pyritty edistämään eri tavoin. Usein ongelmana on että maahanmuuttajataustaisia naisia on vaikea tavoittaa, sanoo Måns Enqvist, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta.

“Naiset on hyvä saada aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi kodin ulkopuolella, ja että yhteys luotaisiin perheisiin eikä niinkään rukoushuoneen saarnaajiin.”

Tawasoli kummeksuu sitä, että esimerkiksi rukoushuoneiden saarnaajille annetaan mandaatti olla linkki yhteisöihin. “Pidetäänkö ihmisiä tyhminä”, hän ihmettelee.

Tawasoli painottaisi itse enemmän sitä, että naiset on hyvä saada aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi kodin ulkopuolella, ja että yhteys luotaisiin perheisiin eikä niinkään rukoushuoneen saarnaajiin.

Tawasoli on puhunut pitkään julkisuudessa kunniaan liittyvästä väkivallasta. Hän ihmettelee, että ongelmaan ei olla vielä puututtu voimakkaammin. “Joko puolustetaan ihmisoikeuksia tai sitten ei puolusteta”, hän päättää puheenvuoronsa siitä, että toimenpidesuunnitelmia pitää saada aikaiseksi kunniaan liittyvän kontrollin ja väkivallan kitkemiseksi.

“Joko puolustetaan ihmisoikeuksia tai sitten ei puolusteta.”

Sari Setlementti Tampere Ry:ltä painottaa sitä, että olisi tärkeää tehdä töitä myös väkivallan tekijöiden kanssa. Jo siitä syystä, että heidän henkilöhistoriasta löytyy usein paljonkin omakohtaisia kokemuksia, jotka kuormittavat heitä.

Sekä Tawasoli että järjestötyöntekijät pitävät perheiden kanssa työskentelyä tärkeänä ja kannustavat luomaan tiiviimpää yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja perheiden välille.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan viimeinen osa julkaistaan 29.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan kaikkia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl