Suomi kunniaan liittyvän väkivallan näyttämönä

Kunniaan liittyvä väkivalta osa 5/5

Kuva: Rewan Kakl

Kolumni

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

Suomi kunniaan liittyvän väkivallan näyttämönä

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Kansainväliset sopimukset ovat velvoittavia …”

Omat kulttuurinormit ovat usein niin sisäistettyjä, että niitä ja niiden vaihtoehtoja on vaikeaa hahmottaa. Usein omat kulttuurinormit tulevat itselle näkyviksi, kun kohtaa jotain erilaista. Mutta entä jos onkin niin, että vieraan kulttuurin kohtaamisessa on liiankin paljon tuttua?

Olen itse kohdannut ihmisiä, jotka elävät tiukan kunniakoodiston alla.

Olen havainnut valkoisena eurooppalaisena (naimattomana) naisena, että tietyissä yhteisöissä voi olla niin, että meidän kaltaiset naiset nähdään niinä naisina, joita pidetään huorana. Olen havainnut, että tämä on myös se tapa, jolla estetään jyrkästi miesvaltaisen kunniakoodiston alla toimivia naisia olemasta liikaa yhteydessä niin sanottujen länsimaisten naisten kanssa. Koska olemme niin sanotusti huoria, syntisiä ja likaisia naisia.

Minulle on kerrottu, että näiden yhteisöjen miehet eivät päästäisi minun kaltaista naista yhteisöönsä, koska eivät halua menettää otettaan naisista.

Olen havainnut, että saman yhteisön miehet voivat liikkua baareissa, kaduilla ajasta ja paikasta riippumatta, hakea seksiseuraa avioliiton ulkopuolelta, ja hakea työpaikkaa mistä vain.

Samaan aikaan olen nähnyt ja kuullut tarinoita saman yhteisön naisilta itseltään siitä, miten seksistä ei ole hyvä puhua, saatikka harrastaa ennen avioliittoa, täytyisi olla neitsyt kun menee naimisiin tai omasta kehosta ei oikein sovi puhua. Joku jättää hakematta työpaikkaan, jossa on miehiä, etenkin omanmaalaisia.

Ja jos jonkun naisryhmän kanssa loppujen lopuksi puhuu väkivallasta, yli puolet läsnäolevista on saattanut puhjeta itkuun kokemastaan väkivallasta, ja joku sanoo (tulkin välittämänä) “in our country we don’t have any rights” (suom. meidän maassa meillä ei ole mitään oikeuksia). 

Toisaalta tarinat, joita tietyn alueen miehet ja naiset kertovat naisten ja miesten täysin eri liikkumavarasta ja oikeuksista, tuntuvat tutulta – ja silti samaan aikaan niin radikaaleilta. Voi tuntua vaikealta hyväksyä tosiasiana, että joku oikeasti ajattelee niin, että nainen on niin alisteisessa roolissa suhteessa miehiin, että hän itse kokee raiskauksen olevan normaalia avioliitossa. Tai että jos häntä lyödään, rajoitetaan ja käytetään lastentekoon ilman että hänellä itsellään on siihen juurikaan sanomista tai vaihtoehtoja, se koetaan normaalina. Ja ettei ole sellaisia tahoja yhteisössä, joiden puoleen kääntyä, jotka eivät ohjaisi takaisin siihen alisteiseen rooliin naisena.   

Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu ja opetusmateriaali kunniaan liittyvästä väkivallasta on kehittynyt viime vuosina, mutta se on edelleen aihe, joka on monille vaikea lähestyä.

Suomenkin kulttuurihistoriaa värittävät uskonnollis-poliittiset käsitykset ja lait, jotka asettavat naisen ja miehen täysin eri asemaan, puhumattakaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. 

Viimeisin Kouluterveyskysely vuodelta 2019 osoittaa, että sateenkaarinuoret kohtaavat huomattavasti enemmän henkistä ja fyysistä väkivaltaa kuin heterot ja cis-henkilöt.

Suomessa naiset saivat vasta 1800-luvun lopulla oikeuksia, joita pidämme tänä päivänä itsestäänselvinä, esimerkiksi täysivaltaisuus ja tasa-arvoinen perintöoikeus. Tosin naimisissa oleva nainen vapautui miehensä holhouksesta vasta 1930, ja homoseksuaaliset teot dekriminalisoitiin vasta 1971.

Muunsukupuolisuus ei ole Suomen laissa edelleenkään olemassa, vaan sukupuolia on juridisesti edelleen vain kaksi, ja syntymän yhteydessä rekisteröidyn sukupuolen vaihtaminen vaatii sterilisaation. Suomessa intersukupuolisten lasten sukupuolielimiä saatetaan edelleen leikata kirurgisesti yhteen sukupuoleen mukautuvaksi.

Yhteinen kulttuurihistoria

Lieneekö yksi syy siihen, että meillä on vaikeuksia sekä lainsäädännössä, toimenpiteissä että yhteiskuntakeskustelussa käsitteellistää kunniaan liittyvä väkivalta ja siihen liittyvä hyvin jämäkkä ja epätasa-arvoinen sukupuoliroolitus, että se on meidän omasta kulttuurihistoriasta liian tuttua, mutta samaan aikaan koetaan se liian radikaaliseksi ollakseen totta? 

Ajattelemmeko, että kyllä kaikkien olisi pitänyt tämä jo ymmärtää, että tällainen ajatusmaailma ei ole mahdollinen, ja että kunniaan liittyvät väkivalta ja kontrollitapaukset ovat yksittäistapauksia eikä osa laajempaa alistamisen kuviota joissakin yhteisöissä?

Näin helppoa se ei tietenkään ole.

Normit, joiden kanssa kasvamme, ovat sisäistettyjä, eikä niistä ole välttämättä niin helppoa irtaantua, vaikka joidenkin kohdalla ne ovat ihmisoikeuksien ja perustuslain periaatteiden vastaisia.

Se, että joku nauttii ihmisoikeuksien suojasta, ei ole tae siitä, että hän ei tekisi toisille ihmioikeusrikkomuksia.

Kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista vaikeuttaa myös se, että asia ei ole niin yksiselitteinen, että tietystä maasta tai tietyistä syistä tulleet ajattelevat ja elävät kaikki samalla tavalla.

On tärkeää tunnistaa ketkä jotka aktiivisesti tai passiivisesti hyötyvät tästä epätasa-arvoisesta ajatusmaailmasta ja toimintamallista. Erityisen tärkeää tunnistaminen on silloin, jos he ovat päättäjän asemassa ja nauttivat yhteiskunnan luottamusta, esimerkiksi luottamustehtävässä. Yhtä tärkeää on tukea heitä, jotka aktiivisesti pyrkivät omalla työllään siihen, ettei tämä jyrkästi epätasa-arvoinen toimintamalli ota valtaa omassa yhteisössä ja vaikuta vahingollisesti kaikkien yhteisön jäsenten elämään Suomessa.

Sekä järjestötyöntekijät että ihmiset niiltä alueilta, joissa kunniaan liittyvä väkivalta on laajamittaista, kertovat, että maan sisäiset erot voivat olla valtavia. Jopa kaupungin sisäiset erot siinä, miten eri perheet elävät, saattavat olla valtavia. Jo yksi kaupunginosa voi poiketa paljonkin toisesta.

Kuva: Mohammad Shahhosseini / Pixabay

Eroja löytyy myös siinä, miten kiinnittyminen yhteiskuntaan onnistuu. Samoista maantieteellisistä lähtökohdista olevilla perheillä voi joillakin olla huomattavasti helpompaa sopeutua ja kiinnittyä Suomen yhteiskuntaan kuin toisilla.

Äskettäin julkaistussa Kelan selvityksessä tuli esille, että noin 75% humanitäärisistä syistä maahan muuttaneista nostaa sosiaalietuuksia. Tämän voisi tulkita niin, että kiinnittyminen yhteiskuntaan on tällä ryhmällä heikkoa, ja näiden taustasyitä olisi syytä selvittää, jotta asialle löytyisi ratkaisu.

Yksi taustasyy, jonka voisi ottaa jo kotouttamistoimissa huomioon, on pakolaistaustaisen kohonnut todennäköisyys traumaperäiseen stressiin. Tätä voi esimerkiksi tarkastella kolminkertaisena traumaattisena stressinä. Kokemukset lähtömaassa, pitkittynyt turvapaikanhakuprosessi ja rasismi, joka kuormittaa ja vaikeuttaa kotouttamista ja kiinnittymistä yhteiskuntaan.  

Irakissa kunniamotiivi voi toimia lieventävänä seikkana tuomiossa murhatapauksesta

Vaikka ei voi kohdistaa oletuksia ihmisiin siitä, että kaikki tietystä maasta kotoisin olevat ajattelevat ja toimivat samalla tavalla, on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, minkälaisten yhteiskuntarakenteista, oikeusjärjestelmistä ja poliittisista tilanteista ihmiset ovat tähän meidän pohjoismaiseen järjestelmään tulleet.

Näistä konteksteista voi saada viitteitä tutustumalla esimerkiksi maahanmuuttoviraston maakohtaisiin raportteihin. Niistä ilmenee esimerkiksi naisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeusturvan puuttuminen järjestelmällisesti humanitäärisistä syistä muuttaneiden maissa niin valtion kuin epävirallisten oikeusjärjestelmien (kuten klaanijärjestelmien) puitteissa.

Vailla turvaverkkoa olevien naisten asemaa Irakissa käsittelevä raportti esimerkiksi osoittaa, että miehellä on laillinen oikeus rangaista vaimoaan, tai että raiskaaja vapautuu rangaistuksesta, jos avioituu uhrinsa kanssa. Tämän artiklan puolustajat perustelevat tätä raportin mukaan sillä, että avioituminen raiskauksen uhrin kanssa on uhrin etu, koska avioliitto palauttaa uhrin perheen kunnian ja siten poistaa kunniamurhan riskin.

Kuva: Rezasaad / Pixabay

Kunniamotiivi voi myös toimia lieventävänä seikkana tuomiossa murhatapauksesta virallisissa tuomioistuimissa.

Myös esimerkiksi Iranin virallisessa lakijärjestelmässä on pykäliä jotka suojelevat kunniamurhan tekijöitä.

Tämä ei tosin tarkoita, että kaikki näiltä alueilta ovat näiden järjestelmien kannalla. Päinvastoin jotkut saattavat olla hyvinkin valveutuneita ja poliittisesti eri laidalla. Tiettyyn muottiin ei voi asettaa kaikkia samalta maantieteelliseltä alueelta tulevia, vaan asioita tulee tarkastella avoimin silmin. Tätä kontrollin ja väkivallan muotoa ja sen taustamuuttujia ei kuitenkaan voi jättää tarkastelematta. 

Ihmisoikeussopimukset ovat velvoittavia

Ihmisoikeussopimukset ja Istanbulin sopimus ovat velvoittavia. Tämä velvoittaa valtiota selvittämään ihmisoikeusrikkomusten ilmentymisiä ja puuttumaan niihin.

Tämän voi myös nähdä asettavan velvoitteita Suomen julkisen sektorin toimijoille siitä, että kaikki, myös uudet yhteiskuntajäsenet, ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan uudessa kotimaassaan.

Erilaisia toimenpiteitä, joita järjestökentältä on ehdotettu uusien yhteiskuntajäsenien tukemiseksi kiinnittymään yhteiskuntaan, ovat esimerkiksi tasa-arvotyön ja traumatyön huomioonottaminen kotoutustoimissa ja turvapaikkajärjestelmän uudistaminen niin, että haavoittuvassa asemassa olevat saavat sitä oikeusturvaa, mitä turvapaikkajärjestelmän on tarkoitus antaa. 

Tähän sisältyy esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan uhan tunnistaminen turvapaikkamenettelyssä nykyistä paremmin ja prosessien nopeuttaminen, jotta odotusaika ei tee kroonista siihen liittyvästä traumaattisesta stressistä.

Tiedon puute tulisi myös heti korjata, ja kartoittaa kuinka monia kunniaan liittyvä kontrolli ja väkivalta Suomessa tällä hetkellä koskettaa.

Tämän artikkelisarjan ja kolumnin toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Täältä löydät koosteen tekstisarjan kaikista osista

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl

Kansainväliset sopimukset velvoittavat puuttumaan kunniaan liittyvän väkivallan ilmiöön

Kunniaan liittyvä väkivalta osa 4/5

 

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

Kansainväliset sopimukset velvoittavat puuttumaan kunniaan liittyvän väkivallan ilmiöön

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Jopa naiset tietävät raiskauksen olevan …”

Kunniaan liittyvä väkivalta on vastoin ihmisoikeussopimuksia ja Istanbulin sopimusta, mutta silti ilmiön laajuutta ei ole Suomessa vielä tutkittu. Grevio valvoo naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista Euroopassa. Se on kehottanut Suomeakin sisällyttämään selvityksiin kysymyksiä kunniaan liittyvästä väkivallasta. Tämän ja muiden mahdollisten väkivaltamuotojen selvittämisen todetaan lausunnossa olevan tärkeä toimenpide, kun arvioidaan maahan muuttaneiden naisten altistumista väkivallalle.

– Kun asiakas pääsee meidän palveluiden piiriin, hän on saattanut elää alisteisessa asemassa hyvin pitkään; ensin isän vallan alla ja myöhemmin aviomiehen.

 Setlementti Tampere Ry:n väkivaltayksikössä työskentelevä Sari kertoo, että voimaannuttaminen on tärkeä osa työtä kunniaan liittyvän väkivallan uhrin kanssa. Asia on usein niin, että kun nainen tulee yksikön palveluiden piiriin, hän on elänyt alisteisessa asemassa hyvinkin pitkään. Uhrit eivät välttämättä osaa tehdä päätöksiä edes omista asioistaan, koska heillä ei ole tottumusta tai työkaluja omien päätösten tekemiseen.

Järjestötyöntekijä Hannaneh tekee töitä kunniaan liittyvän väkivallan uhrien kanssa ja esiintyy pelkällä etunimellä työnsä luonteen vuoksi. Hän kertoo, että nainen voi kokea, että hänen on vaikea päättää pankkitilin avaamisesta, lastensa kouluasioista, oman koulutuspaikan valinnasta, ehkäisystä ja lasten hankinnasta. Nainen saattaa kokea, ettei voi päättää näistä asioista ja jättää nämä asiat miehen päätettäväksi. Hän saattaa miehen tahdon mukaan tulla raskaaksi ja jäädä kotiin hoitamaan lapsia, ja siten myös jättäytyä pois kodin ulkopuolisesta toimijuudesta, kuten kotoutuspalveluista ja kielen oppimisesta.

Kuva: Sam Hyung Cho from Pixabay

Järjestötyöntekijät ja viranomaiset ovat pitkään pohtineet, miten työtä kunniaan liittyvän väkivallan ennaltaehkäisemiseksi pitäisi tehdä, ja etenkin miten vastuun kriisityöstä saisi siirrettyä kolmannelta sektorilta julkiselle sektorille. Setlementti Tampere Ry:n väkivaltayksikön Sari kertoo:

-Pääsääntöisesti meidän tulisi tehdä ennaltaehkäisevää työtä, mutta yhä suurempi osa työajastamme menee niin sanottuun korjaavaan työhön eli kriisityöhön, kun tilanne on jo eskaloitunut väkivallaksi.

Oikeusministeriössä tarkastellaan parasta aikaa, tulisiko lainsäädäntöä tyttöjen sukuelinten silpomisen osalta täsmentää. Myös pakkoavioliiton säätämistä omaksi rikoksekseen ja  pakkoavioliiton mitätöinnin mahdollisuutta selvitetään.

Eva Tawasoli painottaa, että tasa-arvotyö pitää sisältyäkotouttamistoimiin. Sari painottaa, että yhteisöissä tulisi tehdä työtä miesten kanssa.  Suurin osa Sarin  asiakkaista on pakolaisina Suomeen saapuneita. Lisäksi kotouttamisessa  pitää huomioida traumatyö.

Traumatyö osaksi kotouttamistyötä 

Uuteen kotimaahan sopeutumiseen ja kiinnittymiseen tarvitaan henkisiä resursseja. Traumatyö on yksi niistä keinoista, joilla voitaisiin lisätä tarvittavia henkisiä resursseja etenkin humanitäärisistä syistä muuttaneille.

Kuvapankki

Helsingin Sanomissa Bahar Mozaffari mainitsi identiteetin kehittymisen tukemisesta, jotta uuteen kotimaahan kotoutuminen voi toteutua. Mozaffari huomauttaa Helsingin Sanomissa, että “on päivänselvää, ettei kukaan voi sisimmässään kannattaa ja kunnioittaa kahta keskenään ristiriidassa olevaa kulttuuria.”

Vaikka kaikki sota-alueilta tulleet eivät tarvitse traumakuntoutusta, heidän kokemuksensa olisi tärkeää ottaa huomioon jo kotouttamistyössä. Sotakokemukset ja kaikki pakon edessä muuttamisen takia koetut menetykset voivat olla hyvinkin kuormittavia tekijöitä ihmisen elämässä.

Dialogia yhteisöjen välillä on pyritty edistämään eri tavoin. Usein ongelmana on että maahanmuuttajataustaisia naisia on vaikea tavoittaa, sanoo Måns Enqvist, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta.

“Naiset on hyvä saada aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi kodin ulkopuolella, ja että yhteys luotaisiin perheisiin eikä niinkään rukoushuoneen saarnaajiin.”

Tawasoli kummeksuu sitä, että esimerkiksi rukoushuoneiden saarnaajille annetaan mandaatti olla linkki yhteisöihin. “Pidetäänkö ihmisiä tyhminä”, hän ihmettelee.

Tawasoli painottaisi itse enemmän sitä, että naiset on hyvä saada aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi kodin ulkopuolella, ja että yhteys luotaisiin perheisiin eikä niinkään rukoushuoneen saarnaajiin.

Tawasoli on puhunut pitkään julkisuudessa kunniaan liittyvästä väkivallasta. Hän ihmettelee, että ongelmaan ei olla vielä puututtu voimakkaammin. “Joko puolustetaan ihmisoikeuksia tai sitten ei puolusteta”, hän päättää puheenvuoronsa siitä, että toimenpidesuunnitelmia pitää saada aikaiseksi kunniaan liittyvän kontrollin ja väkivallan kitkemiseksi.

“Joko puolustetaan ihmisoikeuksia tai sitten ei puolusteta.”

Sari Setlementti Tampere Ry:ltä painottaa sitä, että olisi tärkeää tehdä töitä myös väkivallan tekijöiden kanssa. Jo siitä syystä, että heidän henkilöhistoriasta löytyy usein paljonkin omakohtaisia kokemuksia, jotka kuormittavat heitä.

Sekä Tawasoli että järjestötyöntekijät pitävät perheiden kanssa työskentelyä tärkeänä ja kannustavat luomaan tiiviimpää yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja perheiden välille.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan viimeinen osa julkaistaan 29.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan kaikkia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl

Korjaus: Alkuperäisesti on väitetty virheellisesti että äskettäin hyväksyttiin erillislaki naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan. Tämä on tarkennettu että oikeusministeriössä tarkastellaan parasta aikaa, tulisiko lainsäädäntöä tyttöjen sukuelinten silpomisen osalta täsmentää.

“Jopa naiset tietävät raiskauksen olevan normaalia avioliitossa.”

Kunniaan liittyvä väkivalta osa 3/5

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

“Jopa naiset tietävät raiskauksen olevan normaalia avioliitossa.”

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Tiedon puutetta jyrkästi miesvaltaisista …”

Naiselle kunniaan liittyvä kontrolli ja väkivalta voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hänen pitää pysyä hyvämaineisena ja neitsyeenä aviliittoon asti, mutta joutua sietämään sitä, että aviomies saa maata hänet vastoin hänen tahtoaan.

Eva Tawasoli, joka itse on kokenut kunniaan liittyvää väkivaltaa ja paennut teini-ikäisenä yhteisöstään, kertoo:

– Naista ei välttämättä nähdä eronneena vaikka olisi eronnut tai ei koskaan ollut suomen lakijärjestelmän mukaan edes naimisissa, mutta uskonnollisesta lähtökohdasta hänet nähdään ex-miehensä vaimona edelleen, ja mies saattaa jopa raiskata tämän, koska kokee, että nainen ikään kuin kuuluu hänelle.

Lisää esimerkkejä siitä, mitä jyrkän patriarkaalisen kunniakoodiston alla eläminen voi olla, löytyy esimerkiksi  Vigor-hankkeen case-pankista. Yksi esimerkkitapaus kuvailee tilanteita, joissa ulkomaalaistoimiston työntekijä törmää toistuvasti nuoriin naisiin, jotka ovat saapuneet suomeen muutamien vuosien sisällä, eivät omaa kunnolla suomen kielen taitoa, ja ovat jatkuvasti raskaana, vaikka osoitteessa ei asu miestä. Työntekijä pohtii, onko kyse kakkosvaimon asemassa olevista, ja että toteutuuko itsemääräämisoikeus näissä tapauksissa. 

 Nämä ihmiskohtalot, joita kunniaan liittyvän väkivallan käsitteellä pyritään kuvaamaan, ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia, ja valtiolla olisi periaatteessa velvollisuus puuttua tähän ilmiöön.

Nykyisellään melkein kaikki kunniaan liittyvä kriisityö tehdään kolmannen sektorin puitteissa, tosin, usein julkisen sektorin rahoittamana. Sari, joka on Setlementti Tampere Ry:llä väkivaltayksikön kriisityössä huomauttaa, että toisin kuin viranomaisilla, kolmannen sektorin toimijoilla, kuten yhdistyksillä, ei ole valtuuksia puuttua asioihin ja saada rekisteristä tietoja samalla tavalla kuin julkisen sektorin toimijoilla on. Sari esiintyy pelkällä etunimellä työnsä luonteen vuoksi.

Naisen alisteinen rooli nähdään normaalina 

Kunniaan liittyvä väkivalta on patriarkaalisten normien hyväksymää väkivaltaa ja kontrollia ja siten kohdistuu ensisijaisesti naisiin ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. 

Yhteisöllinen normisto ja yhteisön patriarkaalisten valtarakenteiden ylläpitäminen on tärkeämpää kuin yksilön hyvinvointi, ja siksi tiettyjä väkivallan muotoja ja kohteita koetaan hyväksyttävinä. 

Väkivalta voi olla niin normalisoitua sekä tekijöiden että uhrin kokemuksessa, että sitä ei välttämättä edes nähdä väkivaltana. Tosin uhrit, kun ehkä saavat apua, ovat siinä vaiheessa usein hyvin huonossa kunnossa henkisesti pitkäkestoisen kontrollin ja väkivallan seurauksena.

– Voi siis olla niin, että – yleensä tyttö – on ensin kasvanut synnyinperheessään hyvin alisteisessa roolissa, mikä sitten jatkuu avioliitossa, sanoo Sari, Settlementti Tampere Ry:n väkivaltayksiköstä.

 Sari kertoo, että väkivalta jää usein piiloon, ja että uhrin elämäntilanne on hyvin hankala ennen kuin hän hakee apua. Joko niin, että uhri on henkisesti aivan loppu pitkään jatkuneesta väkivallasta tai sitten niin, että hengenlähtö alkaa olla lähellä. Alistaminen ja väkivalta on siis yleensä jatkunut hyvin pitkään.

“Uhri on henkisesti aivan loppu pitkään jatkuneesta väkivallasta tai hengenlähtö alkaa olla lähellä.”

Kunniaan liittyvässä väkivallassa ei ole yksiselitteisiä fyysisen väkivallan muotoja, vaan ne ovat normalisoituneita syrjiviä, rajoittavia ja väkivaltaisia käytäntöjä, missä naisen ja miehen arvo ja toimijuus arvioidaan eri tavalla. Tässä valtajärjestelmässä nainen on ikään kuin miesten ja perheen omaisuutta, jonka pitää pysyä koskemattomana, jotta arvo niin sanotusti säilyy avioliittoa varten.

Tytön maineen ylläpitäminen toimii kuin muuri

Tästä juontaa ajatus naisen maineesta, mikä rajoittaa hänen toimijuuttaan. Etenkin kaikki se, mikä jotenkin voi liittyä seksuaaliseen toimijuuteen, on hyvin rajattua. Naisen tai tytön kaikki toiminta, mikä tavalla tai toisella uhkaa yhteisön patriarkaalista valtajärjestelmää, voi vaarantaa tytön tai naisen maineen ja tulevaisuuden siinä yhteisössä. 

 

Kuva: Rewan Kakl

Tämä näkyy tytön ja naisen elämässä monella tapaa. Seurustelu voi olla kiellettyä. Ja jos hän esimerkiksi seurustelee vanhemmiltaan salaa ja onkin se, joka haluaa päättää suhteen, toinen osapuoli saattaa kiristää häntä jatkamaan seurustelua. Kiristyskeinona voi olla se, että valokuvia heistä yhdessä esimerkiksi kahvilassa päätyy tytön vanhemmille.

Tämä myös tarkoittaa, että tyttö on haavoittuvainen, jos häneen kohdistuu seksuaalista väkivaltaa. Hän voi menettää maineensa myös hänestä riippumattomista syistä ja saattaa joutua salaamaan häneen kohdistunutta päällekarkausta. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijä ei joudu kantamaan vastuuta teostaan, vaan sen joutuu kantamaan uhri – kunnian nimessä.

Seurustelu on kielletty, seksuaalikasvatus on kielletty, vapaa-ajan toiminta on kielletty

Patriarkaalinen kunniakäsitys voi myös näkyä siten, että tyttöä rajoitetaan monin tavoin. Esimerkiksi hän ei saa osallistua koulun järjestämiin retkiin tai vapaa-ajan asioihin. Hän ei saa osallistua seksuaaliterveyskasvatukseen ja hänellä saattaa olla hyvin tiukat kotiintuloajat. Kotona asuvalla nuorella täysikäisellä naisella voi olla kotiintuloaika esimerkiksi kello kahdeksan illalla.

Kuva: Nana Blomqvist

Tämä antaa tietyssä mielessä hyvin vahvan valta-aseman naisen kohtalosta miehille, koska samat säännöt eivät päde miehiin. Päinvastoin naisen rooli rakentuu miehen ylivallan ylläpitämiseksi: veljinä, isinä, serkkuina, aviomiehinä, hengellisinä ja poliittisina vallanpitäjinä.

– Miehet toimivat ikään kuin tyttäriensä, vaimonsa, ja jopa äitinsä holhoojana, Tawasoli rinnastaa.

 Kunniaan liittyvä väkivalta ei siis ole vain tietyn muotoista yksittäistä väkivaltaa. Se on alistamista, rajoittamista ja kurittamista, mikä on voinut jatkua henkilön kohdalla hyvin pitkään.

 Tämän kunniasäännöstön alla tai jatkumona solmitussa avioliitossa saattaa olla niin, että miehellä katsotaan olevan oikeus seksiin riippumatta siitä, tahtooko vaimo sitä vai ei. Raiskaus nähdään legitiiminä oikeutena ja vaimon palvelualttius naisellisena hyveenä.

– Jopa naiset “tietävät” raiskauksen avioliitossa olevan normaalia, sanoo eräs Turussa asuva, Irakista kotoisin oleva mies, kun hän puhuu seksuaalisuudesta ja avioliitosta Irakissa.

 Väkivalta voidaan tämän ajattelutavan mukaan nähdä ikään kuin normaalina toimintana ylläpitämään yhteisön patriarkaalisia normeja, jos yhteisön jäsenet eivät noudata sääntöjä omatahtoisesti rajoittamalla itse itseään ylläpitämään omaa siveyden mainetta ennen avioliittoa. Toisaalta tähän voi sisältyä se, että henkilö joutuu suostumaan avioitumaan perheen valitseman miehen kanssa, ja avioliiton sisällä esimerkiksi alistumaan harrastamaan miehensä kanssa seksiä vaikka sitä ei itse tahtoisi. 

Kunniaan liittyvän väkivallan laajuutta ei ole tutkittu, mutta muut tarkastelut osoittavat, että maahanmuuttajataustaiset naiset ovat kokeneet väkivaltaa 2–3 kertaa enemmän kuin kantasuomalaiset naiset. Kunniaan liittyvän väkivallan riskiryhmiin katsotaan yleensä kuuluvan joidenkin alueiden maahamuuttajadiasporaa, mutta myös joitakin kantaväestöön kuuluvia uskonnollisesti sitoutuneita lahkoja ja herätysliikkeitä.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan seuraava osa julkaistaan 28.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan seuraavia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl

“Näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta” – Kun nuori elää kaksoiselämän paineen alla

Artikkelisarja kunniaan liittyvästä väkivallasta osa 1/5

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

“Näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta” – Kun nuori elää kaksoiselämän paineen alla

Kulttuurien ristipaineessa elävien nuorten elämä voi olla hyvin ristiriitaista, ja he joutuvat usein myös elämään näiden ristipaineiden alla yksin.

– Olen ollut nuorempana sellainen poikatyttö, olin ilman meikkiä, löysät vaatteet ja huppari aina päällä. Kotona käytin hijabia ja pitkiä vaatteita ja aina kun poistuin himasta, menin johonkin yleiseen vessaan vaihtamaan vaatteet.

Näin Eva Tawasoli kuvailee nuorempaa itseään. Eva Tawasoli on nykyään terveydenhoitaja, opiskelee hallintotiedettä ja on varavaltuutettu vihreiden valtuustoryhmässä Vantaan kaupunginvaltuustossa. Hän on itse kokenut kunniaan liittyvän väkivallan muotoja. Hän on joutunut pakenemaan omasta yhteisöstään teini-ikäisenä. Hän kouluttaa nykyään myös eri tahoja kunniaan liittyvästä väkivallasta ja sanoo, että yhteisöissä kunniaan liittyvää painostusta ja väkivaltaa saattavat uskonnolliset säännöt määrittää enemmän kuin kansalliset lait.

Kaksoiselämää kulttuurien ristipaineessa

Tawasoli joutui itse nuorempana elämään kaksoiselämää, koska niin sanottu länsimainen elämäntapa ei ollut hänen perheyhteisössä sallittua. Kotona hän oli hunnutettu ja käytti peittäviä vaatteita, mutta heti kotoa päästyään hän meni johonkin yleiseen vessaan vaihtamaan vaatteet.

Välillä kun kävelin kadulla ja joku tuttu käveli vastaan, niin heti huppu päähän ja ihan paniikissa ja sormet ristissä toivoin, ettei hän kerro eteenpäin.”

Tawasoli kuvailee sitä pelkotilaa, mitä hän tunsi silloin, kun hän näki tutun omasta yhteisöstään kaupungilla: hän veti hupun päähän ja toivoi, ettei yhteisöstä tuttu henkilö nähnyt häntä, ja ettei hän jäisi kiinni siitä ettei noudata yhteisön normeja. Hän kuitenkin jäi lopulta kiinni ja häneen kohdistui rajuakin väkivaltaa.

Kuvassa: Eva Tawasoli

Hän yritti puhua sosiaalityöntekijälle siitä, miten hänen yhteisönsä tyttöihin kohdistuu rajuja sääntöjä, ja pyysi siten epäsuorasti apua. Sosiaalityöntekijä ei siihen osannut reagoida, vaan vastasi, että niinhän se teidän kulttuurissa menee. Tawasoli joutui hakeutumaan itsenäisesti avun piiriin ja päätti lopulta paeta yhteisöstään.

“Siihen sosiaalityöntekijä vastasi, että sellaista se on teidän kulttuurissa.”

Tawasoli pohtii, että jos hän olisi ollut kantasuomalainen, olisi varmasti tehty lastensuojeluilmoitus tällaisessa tapauksessa. Mutta kun asia koskee maahanmuuttajataustaista, halutaan kulkea laput silmillä, hän sanoo, ikään kuin ajateltaisiin että “kun se on pois silmistä, se on pois mielestä”.

Suomi on usein kritiikin kohteena siitä, että maa on naisille toiseksi väkivaltaisin maa Euroopassa. Tämä lause ilmestyy usein myös silloin, kun kunniaan liittyvästä väkivallasta keskustellaan. Silloin tosin vertailukohteeksi ei oteta mukaan maita, joissa naisten ja sukupuoli -ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hyvin rajoitetut tai olemattomat. Nämä ovat lähtökohtaisesti usein myös ne maat, joissa kunniaan liittyvää väkivaltaa harjoittavat yhteisöt ovat. Alueet, joissa kunniaan liittyvä väkivalta on yleisintä, ovat Lähi-Itä, Latinalainen Amerikka, Etelä-Aasia, pohjoiset osat Afrikasta ja Keski-Aasian entiset neuvostomaat.

Tosin, myös jotkin suomalaiseen kantaväestöön kuuluvat kristilliset lahkot ja herätysliikkeet saattavat harjoittaa joitakin muotoja kunniaan liittyvästä väkivallasta. Näitä riskiryhmiä katsotaan olevan vanhoillislestadiolaiset, Jehovan todistajat ja romaniyhteisöt.

Kunniaan liittyvä väkivalta, kontrolli ja syrjintä ovat jatkumoa rajoittavista säännöistä rajuun väkivaltaan. Rajoittavat säännöt voivat olla esimerkiksi pukeutuminen, kaveripiiri, seurustelu, kotiintuloaika, vapaa-ajan toiminnan rajoittaminen,kieltäminen osallistumisesta koulun järjestämiin aktiviteetteihin. Rankaisu tai jäsenien ohjaaminen noudattamaan yhteisön normeja voi olla yhteisöstä ulossulkeminen, pahoinpitely, ja rajuimmissa tapauksissa sukupuolielimien silvonta, pakkoavioliitto tai murha.

Miesvaltainen sosiaalinen rakenne

Joskus murhan toteuttamisen motiivi voi olla se, että näyttää yhteisön muille jäsenille esimerkkiä, että on parempi pysyä aisoissa tai voi käydä huonosti. “Meidän piti nähdä, miten sellaisten naisten käy, jotka eivät kunnioita suvun miehiä” kertoo Pela Atroshin pikkusisko isosiskonsa murhan jälkeen. Ote on toimittajan käännös Katarina Swanbergin kirjasta Hedersmordet på Pela, lillasystern berättar.

“Meidän piti nähdä, miten sellaisten naisten käy, jotka eivät kunnioita suvun miehiä.”

Jopa avioliiton tai ”väärän” kohteen suuteleminen voi jonkun kohdalla johtaa kuolemaan. Näin kävi Banaz Mahmodille Isossa-Britanniassa. Tätä edelsi tosin se, että Mahmod naitettiin vanhemmalle miehelle, joka pahoinpiteli ja raiskasi hänet jatkuvasti. Jäätyään kiinni toisen miehen suutelemisesta Banaz surmattiin raa’asti isänsä ja setänsä toimesta, mitä edelsi se, että kolme serkkuaan raiskasivat hänet.

Tyttöjä on hävinnyt Suomessakin. Joidenkin kohtalot ovat jääneet avoimiksi kysymyksiksi. Turussa kunniaan liittyvän väkivallan uhrien parissa työskentelevä järjestötyöntekijä Hannaneh, joka työnsä arkaluonteisuuden vuoksi esiintyy pelkällä etunimellä, arvelee, että jotkut niistä, jotka ovat hävinneet esimerkiksi koulusta, saattavat olla pakkoavioliitossa vanhempiensa entisessä kotimaassa.

Tämä saa kysymään: voiko olla myös niin, että heidät on tapettu?

Yhtäkään kunniaan liittyvää murhaa ei ole suomessa rekisteröity, mutta järjestötyöntekijät arvioivat, että niitä on tapahtunut, mutta niitä ei olla tunnistettu. Kunniaan liittyvä motiivi väkivaltatapauksissa ei ole sitä paitsi tunnistettu lainsäädännössä, ainakaan vielä.

Ihmisoikeusliiton raportista vuodelta 2016 käy ilmi, että on tapauksia,joissa uhri on viety vastentahtoisesti vanhempiensa kotimaahan. Joissakin tapauksissa viranomaiset ja järjestötyöntekijät ovat onnistuneet estämään tai palauttamaan tytön Suomeen, toisissa ei. 

Kunniaan liittyvässä väkivallassa ja kontrollissa kyse on siitä, että etenkin tyttöjä ja naisia rajoitetaan, jotta heidän maineensa pysyisi niin sanotusti puhtaana. Murha on kunniaan liittyvän väkivallan rajuin mutta ei suinkaan tavallisin kunniaan liittyvän väkivallan muoto.

Yhteisöt, joissa kunniaan liittyvää väkivaltaa harjoitetaan, ovat hyvin patriarkaalisia, ja yhteisöön kuulumisen hinta on usein normeihin mukautuminen.

Käytännössä, Suomen kontekstissa, nuorten kohdalla tämä voi tarkoittaa, että toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajataustaiset nuoret saattavat elää rajoitettujen vapauksien puitteissa jyrkästi kaksoiselämää. Tällöin he uhmaavat – joskus isojen riskien uhalla – yhteisönsä ja perheensä sukupuolitettuja normeja.

“Nuorelle näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta.”

– Nuorelle näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta, Tawasoli sanoo ja antaa esimerkin siitä, miten baarissa käyminen tytölle, joka elää kunniakulttuurin alaisena, on hyvinkin iso riski. Myös seurustelu on riski, jopa poikien kanssa näkyminen kahvilassa voi olla riski. Väärät, niin sanotusti liian paljastavat, vaatteet voivat aiheuttaa tytöille vaaraa.

Kuva: Rewan Kakl

Riskillä tässä tarkoitetaan kaikkea lievästä väkivallasta rajuun väkivaltaan. Jos tyttö rajoittaa itseään, siihen liittyy usein käsitys siitä, että sillä on jollakin tavalla hintansa, vaikka hänellä itsellään ei välttämättä ole selkeätä käsitystä siitä, mikä se hänen kohdallaan voisi olla.

Tytön mainepuheesta tulee ilmi, että hyvän tytön maineen menettämisellä on hintansa. Jo se että pelkää, että tulee yhteisönsä hylkäämäksi, on usein iso todellinen pelko.

Tawasoli kertoo, että harva uskaltaa kertoa näistä kokemuksistaan avoimesti, koska pelkää.

“Harva uskaltaa kertoa näistä kokemuksistaan avoimesti, koska pelkää.”

Nainen tai tyttö voi joutua kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi myös, jos hänet raiskataan.

Jos tyttö tai myös täysi-ikäinen nainen karkaa perheeltään, hänet nähdään huonona tyttönä. Jos hänet löydetään tai hän palaa, voi seurata rangaistus, tai hänet voidaan naittaa kiireellä pois, jotta perheen kunnia saadaan palautettua.

Tällaiset tapaukset, joissa tilanne on eskaloitunut, järjestötyöntekijät mieltävät kriisiytyneiksi tilanteiksi tai kunniaan liittyväksi konfliktiksi, jolloin vanhemman ja nuoremman sukupolven käsitykset ovat joutuneet törmäyskurssille. Joissakin tapauksissa kriisi voidaan purkaa ja toimiva yhteys voidaan rakentaa uhrin ja häntä uhkailleen välille. Tälle näkemykselle ja toimintatavalle on esitetty kritiikkiä Ihmisoikeusliiton raportissa siksi että tässä nähdään että valtasuhteet ovat tässä tapauksessa niin epätasapainossa että tämä on edesvastuuton toimintatapa.

Seksuaalinen kaksinaismoraali

Maineen menettämisen riski ei samalla tavalla kosketa heteropoikia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että nuorten miesten baarissa käyminen ei välttämättä ole ongelma, kun taas saman suvun tytöille se voi aiheuttaa vaaraa ja rangaistuksen, tai että poikien kohdalla ei ole vaatimusta pysyä seksuaalisesti kokemattomana (koskemattomana).

Seksin harrastaminen avioliiton ulkopuolella voidaan poikien kohdalla nähdä jopa harjoittelemisena avioliittoa varten, kun taas tätä ei suoda tytöille. Tyttö voi menettää maineensa pelkän huhunkin perusteella, perättömänkin, esimerkiksi mahdollisesta poikaystävästä. Järjestötyöntekijä Hannaneh vahvistaa, että tämä epätasa-arvoinen seksuaalimoraali on osa kunniakoodiston ajatusmaailmaa.

Tämän kunniakäsityksen perspektiivistä katsottuna tämä tarkoittaa myös sitä, että ne tytöt, joiden kanssa pojat “harjoittelevat”, nähdään epäpuhtaina tai huonompina naisina.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan seuraava osa julkaistaan 23.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan seuraavia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl