“Näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta” – Kun nuori elää kaksoiselämän paineen alla

Artikkelisarja kunniaan liittyvästä väkivallasta osa 1/5

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

“Näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta” – Kun nuori elää kaksoiselämän paineen alla

Kulttuurien ristipaineessa elävien nuorten elämä voi olla hyvin ristiriitaista, ja he joutuvat usein myös elämään näiden ristipaineiden alla yksin.

– Olen ollut nuorempana sellainen poikatyttö, olin ilman meikkiä, löysät vaatteet ja huppari aina päällä. Kotona käytin hijabia ja pitkiä vaatteita ja aina kun poistuin himasta, menin johonkin yleiseen vessaan vaihtamaan vaatteet.

Näin Eva Tawasoli kuvailee nuorempaa itseään. Eva Tawasoli on nykyään terveydenhoitaja, opiskelee hallintotiedettä ja on varavaltuutettu vihreiden valtuustoryhmässä Vantaan kaupunginvaltuustossa. Hän on itse kokenut kunniaan liittyvän väkivallan muotoja. Hän on joutunut pakenemaan omasta yhteisöstään teini-ikäisenä. Hän kouluttaa nykyään myös eri tahoja kunniaan liittyvästä väkivallasta ja sanoo, että yhteisöissä kunniaan liittyvää painostusta ja väkivaltaa saattavat uskonnolliset säännöt määrittää enemmän kuin kansalliset lait.

Kaksoiselämää kulttuurien ristipaineessa

Tawasoli joutui itse nuorempana elämään kaksoiselämää, koska niin sanottu länsimainen elämäntapa ei ollut hänen perheyhteisössä sallittua. Kotona hän oli hunnutettu ja käytti peittäviä vaatteita, mutta heti kotoa päästyään hän meni johonkin yleiseen vessaan vaihtamaan vaatteet.

Välillä kun kävelin kadulla ja joku tuttu käveli vastaan, niin heti huppu päähän ja ihan paniikissa ja sormet ristissä toivoin, ettei hän kerro eteenpäin.”

Tawasoli kuvailee sitä pelkotilaa, mitä hän tunsi silloin, kun hän näki tutun omasta yhteisöstään kaupungilla: hän veti hupun päähän ja toivoi, ettei yhteisöstä tuttu henkilö nähnyt häntä, ja ettei hän jäisi kiinni siitä ettei noudata yhteisön normeja. Hän kuitenkin jäi lopulta kiinni ja häneen kohdistui rajuakin väkivaltaa.

Kuvassa: Eva Tawasoli

Hän yritti puhua sosiaalityöntekijälle siitä, miten hänen yhteisönsä tyttöihin kohdistuu rajuja sääntöjä, ja pyysi siten epäsuorasti apua. Sosiaalityöntekijä ei siihen osannut reagoida, vaan vastasi, että niinhän se teidän kulttuurissa menee. Tawasoli joutui hakeutumaan itsenäisesti avun piiriin ja päätti lopulta paeta yhteisöstään.

“Siihen sosiaalityöntekijä vastasi, että sellaista se on teidän kulttuurissa.”

Tawasoli pohtii, että jos hän olisi ollut kantasuomalainen, olisi varmasti tehty lastensuojeluilmoitus tällaisessa tapauksessa. Mutta kun asia koskee maahanmuuttajataustaista, halutaan kulkea laput silmillä, hän sanoo, ikään kuin ajateltaisiin että “kun se on pois silmistä, se on pois mielestä”.

Suomi on usein kritiikin kohteena siitä, että maa on naisille toiseksi väkivaltaisin maa Euroopassa. Tämä lause ilmestyy usein myös silloin, kun kunniaan liittyvästä väkivallasta keskustellaan. Silloin tosin vertailukohteeksi ei oteta mukaan maita, joissa naisten ja sukupuoli -ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hyvin rajoitetut tai olemattomat. Nämä ovat lähtökohtaisesti usein myös ne maat, joissa kunniaan liittyvää väkivaltaa harjoittavat yhteisöt ovat. Alueet, joissa kunniaan liittyvä väkivalta on yleisintä, ovat Lähi-Itä, Latinalainen Amerikka, Etelä-Aasia, pohjoiset osat Afrikasta ja Keski-Aasian entiset neuvostomaat.

Tosin, myös jotkin suomalaiseen kantaväestöön kuuluvat kristilliset lahkot ja herätysliikkeet saattavat harjoittaa joitakin muotoja kunniaan liittyvästä väkivallasta. Näitä riskiryhmiä katsotaan olevan vanhoillislestadiolaiset, Jehovan todistajat ja romaniyhteisöt.

Kunniaan liittyvä väkivalta, kontrolli ja syrjintä ovat jatkumoa rajoittavista säännöistä rajuun väkivaltaan. Rajoittavat säännöt voivat olla esimerkiksi pukeutuminen, kaveripiiri, seurustelu, kotiintuloaika, vapaa-ajan toiminnan rajoittaminen,kieltäminen osallistumisesta koulun järjestämiin aktiviteetteihin. Rankaisu tai jäsenien ohjaaminen noudattamaan yhteisön normeja voi olla yhteisöstä ulossulkeminen, pahoinpitely, ja rajuimmissa tapauksissa sukupuolielimien silvonta, pakkoavioliitto tai murha.

Miesvaltainen sosiaalinen rakenne

Joskus murhan toteuttamisen motiivi voi olla se, että näyttää yhteisön muille jäsenille esimerkkiä, että on parempi pysyä aisoissa tai voi käydä huonosti. “Meidän piti nähdä, miten sellaisten naisten käy, jotka eivät kunnioita suvun miehiä” kertoo Pela Atroshin pikkusisko isosiskonsa murhan jälkeen. Ote on toimittajan käännös Katarina Swanbergin kirjasta Hedersmordet på Pela, lillasystern berättar.

“Meidän piti nähdä, miten sellaisten naisten käy, jotka eivät kunnioita suvun miehiä.”

Jopa avioliiton tai ”väärän” kohteen suuteleminen voi jonkun kohdalla johtaa kuolemaan. Näin kävi Banaz Mahmodille Isossa-Britanniassa. Tätä edelsi tosin se, että Mahmod naitettiin vanhemmalle miehelle, joka pahoinpiteli ja raiskasi hänet jatkuvasti. Jäätyään kiinni toisen miehen suutelemisesta Banaz surmattiin raa’asti isänsä ja setänsä toimesta, mitä edelsi se, että kolme serkkuaan raiskasivat hänet.

Tyttöjä on hävinnyt Suomessakin. Joidenkin kohtalot ovat jääneet avoimiksi kysymyksiksi. Turussa kunniaan liittyvän väkivallan uhrien parissa työskentelevä järjestötyöntekijä Hannaneh, joka työnsä arkaluonteisuuden vuoksi esiintyy pelkällä etunimellä, arvelee, että jotkut niistä, jotka ovat hävinneet esimerkiksi koulusta, saattavat olla pakkoavioliitossa vanhempiensa entisessä kotimaassa.

Tämä saa kysymään: voiko olla myös niin, että heidät on tapettu?

Yhtäkään kunniaan liittyvää murhaa ei ole suomessa rekisteröity, mutta järjestötyöntekijät arvioivat, että niitä on tapahtunut, mutta niitä ei olla tunnistettu. Kunniaan liittyvä motiivi väkivaltatapauksissa ei ole sitä paitsi tunnistettu lainsäädännössä, ainakaan vielä.

Ihmisoikeusliiton raportista vuodelta 2016 käy ilmi, että on tapauksia,joissa uhri on viety vastentahtoisesti vanhempiensa kotimaahan. Joissakin tapauksissa viranomaiset ja järjestötyöntekijät ovat onnistuneet estämään tai palauttamaan tytön Suomeen, toisissa ei. 

Kunniaan liittyvässä väkivallassa ja kontrollissa kyse on siitä, että etenkin tyttöjä ja naisia rajoitetaan, jotta heidän maineensa pysyisi niin sanotusti puhtaana. Murha on kunniaan liittyvän väkivallan rajuin mutta ei suinkaan tavallisin kunniaan liittyvän väkivallan muoto.

Yhteisöt, joissa kunniaan liittyvää väkivaltaa harjoitetaan, ovat hyvin patriarkaalisia, ja yhteisöön kuulumisen hinta on usein normeihin mukautuminen.

Käytännössä, Suomen kontekstissa, nuorten kohdalla tämä voi tarkoittaa, että toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajataustaiset nuoret saattavat elää rajoitettujen vapauksien puitteissa jyrkästi kaksoiselämää. Tällöin he uhmaavat – joskus isojen riskien uhalla – yhteisönsä ja perheensä sukupuolitettuja normeja.

“Nuorelle näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta.”

– Nuorelle näiden pelkojen kanssa eläminen on aika mahdotonta, Tawasoli sanoo ja antaa esimerkin siitä, miten baarissa käyminen tytölle, joka elää kunniakulttuurin alaisena, on hyvinkin iso riski. Myös seurustelu on riski, jopa poikien kanssa näkyminen kahvilassa voi olla riski. Väärät, niin sanotusti liian paljastavat, vaatteet voivat aiheuttaa tytöille vaaraa.

Kuva: Rewan Kakl

Riskillä tässä tarkoitetaan kaikkea lievästä väkivallasta rajuun väkivaltaan. Jos tyttö rajoittaa itseään, siihen liittyy usein käsitys siitä, että sillä on jollakin tavalla hintansa, vaikka hänellä itsellään ei välttämättä ole selkeätä käsitystä siitä, mikä se hänen kohdallaan voisi olla.

Tytön mainepuheesta tulee ilmi, että hyvän tytön maineen menettämisellä on hintansa. Jo se että pelkää, että tulee yhteisönsä hylkäämäksi, on usein iso todellinen pelko.

Tawasoli kertoo, että harva uskaltaa kertoa näistä kokemuksistaan avoimesti, koska pelkää.

“Harva uskaltaa kertoa näistä kokemuksistaan avoimesti, koska pelkää.”

Nainen tai tyttö voi joutua kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi myös, jos hänet raiskataan.

Jos tyttö tai myös täysi-ikäinen nainen karkaa perheeltään, hänet nähdään huonona tyttönä. Jos hänet löydetään tai hän palaa, voi seurata rangaistus, tai hänet voidaan naittaa kiireellä pois, jotta perheen kunnia saadaan palautettua.

Tällaiset tapaukset, joissa tilanne on eskaloitunut, järjestötyöntekijät mieltävät kriisiytyneiksi tilanteiksi tai kunniaan liittyväksi konfliktiksi, jolloin vanhemman ja nuoremman sukupolven käsitykset ovat joutuneet törmäyskurssille. Joissakin tapauksissa kriisi voidaan purkaa ja toimiva yhteys voidaan rakentaa uhrin ja häntä uhkailleen välille. Tälle näkemykselle ja toimintatavalle on esitetty kritiikkiä Ihmisoikeusliiton raportissa siksi että tässä nähdään että valtasuhteet ovat tässä tapauksessa niin epätasapainossa että tämä on edesvastuuton toimintatapa.

Seksuaalinen kaksinaismoraali

Maineen menettämisen riski ei samalla tavalla kosketa heteropoikia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että nuorten miesten baarissa käyminen ei välttämättä ole ongelma, kun taas saman suvun tytöille se voi aiheuttaa vaaraa ja rangaistuksen, tai että poikien kohdalla ei ole vaatimusta pysyä seksuaalisesti kokemattomana (koskemattomana).

Seksin harrastaminen avioliiton ulkopuolella voidaan poikien kohdalla nähdä jopa harjoittelemisena avioliittoa varten, kun taas tätä ei suoda tytöille. Tyttö voi menettää maineensa pelkän huhunkin perusteella, perättömänkin, esimerkiksi mahdollisesta poikaystävästä. Järjestötyöntekijä Hannaneh vahvistaa, että tämä epätasa-arvoinen seksuaalimoraali on osa kunniakoodiston ajatusmaailmaa.

Tämän kunniakäsityksen perspektiivistä katsottuna tämä tarkoittaa myös sitä, että ne tytöt, joiden kanssa pojat “harjoittelevat”, nähdään epäpuhtaina tai huonompina naisina.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan seuraava osa julkaistaan 23.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan seuraavia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl