Kunniaan liittyvä väkivalta osa 4/5

 

Kuva: Rewan Kakl

Artikkeli

Nana Blomqvist, Hub Turku/RYDK
nana@hubturku.com

Kansainväliset sopimukset velvoittavat puuttumaan kunniaan liittyvän väkivallan ilmiöön

Tästä voi lukea edellisen jakson: ”Jopa naiset tietävät raiskauksen olevan …”

Kunniaan liittyvä väkivalta on vastoin ihmisoikeussopimuksia ja Istanbulin sopimusta, mutta silti ilmiön laajuutta ei ole Suomessa vielä tutkittu. Grevio valvoo naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista Euroopassa. Se on kehottanut Suomeakin sisällyttämään selvityksiin kysymyksiä kunniaan liittyvästä väkivallasta. Tämän ja muiden mahdollisten väkivaltamuotojen selvittämisen todetaan lausunnossa olevan tärkeä toimenpide, kun arvioidaan maahan muuttaneiden naisten altistumista väkivallalle.

– Kun asiakas pääsee meidän palveluiden piiriin, hän on saattanut elää alisteisessa asemassa hyvin pitkään; ensin isän vallan alla ja myöhemmin aviomiehen.

 Setlementti Tampere Ry:n väkivaltayksikössä työskentelevä Sari kertoo, että voimaannuttaminen on tärkeä osa työtä kunniaan liittyvän väkivallan uhrin kanssa. Asia on usein niin, että kun nainen tulee yksikön palveluiden piiriin, hän on elänyt alisteisessa asemassa hyvinkin pitkään. Uhrit eivät välttämättä osaa tehdä päätöksiä edes omista asioistaan, koska heillä ei ole tottumusta tai työkaluja omien päätösten tekemiseen.

Järjestötyöntekijä Hannaneh tekee töitä kunniaan liittyvän väkivallan uhrien kanssa ja esiintyy pelkällä etunimellä työnsä luonteen vuoksi. Hän kertoo, että nainen voi kokea, että hänen on vaikea päättää pankkitilin avaamisesta, lastensa kouluasioista, oman koulutuspaikan valinnasta, ehkäisystä ja lasten hankinnasta. Nainen saattaa kokea, ettei voi päättää näistä asioista ja jättää nämä asiat miehen päätettäväksi. Hän saattaa miehen tahdon mukaan tulla raskaaksi ja jäädä kotiin hoitamaan lapsia, ja siten myös jättäytyä pois kodin ulkopuolisesta toimijuudesta, kuten kotoutuspalveluista ja kielen oppimisesta.

Kuva: Sam Hyung Cho from Pixabay

Järjestötyöntekijät ja viranomaiset ovat pitkään pohtineet, miten työtä kunniaan liittyvän väkivallan ennaltaehkäisemiseksi pitäisi tehdä, ja etenkin miten vastuun kriisityöstä saisi siirrettyä kolmannelta sektorilta julkiselle sektorille. Setlementti Tampere Ry:n väkivaltayksikön Sari kertoo:

-Pääsääntöisesti meidän tulisi tehdä ennaltaehkäisevää työtä, mutta yhä suurempi osa työajastamme menee niin sanottuun korjaavaan työhön eli kriisityöhön, kun tilanne on jo eskaloitunut väkivallaksi.

Äskettäin hyväksyttiin erillislaki naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan. Myös pakkoavioliiton säätämistä omaksi rikoksekseen ja  pakkoavioliiton mitätöinnin mahdollisuutta selvitetään.

Eva Tawasoli painottaa, että tasa-arvotyö pitää sisältyäkotouttamistoimiin. Sari painottaa, että yhteisöissä tulisi tehdä työtä miesten kanssa.  Suurin osa Sarin  asiakkaista on pakolaisina Suomeen saapuneita. Lisäksi kotouttamisessa  pitää huomioida traumatyö.

Traumatyö osaksi kotouttamistyötä 

Uuteen kotimaahan sopeutumiseen ja kiinnittymiseen tarvitaan henkisiä resursseja. Traumatyö on yksi niistä keinoista, joilla voitaisiin lisätä tarvittavia henkisiä resursseja etenkin humanitäärisistä syistä muuttaneille.

Kuvapankki

Helsingin Sanomissa Bahar Mozaffari mainitsi identiteetin kehittymisen tukemisesta, jotta uuteen kotimaahan kotoutuminen voi toteutua. Mozaffari huomauttaa Helsingin Sanomissa, että “on päivänselvää, ettei kukaan voi sisimmässään kannattaa ja kunnioittaa kahta keskenään ristiriidassa olevaa kulttuuria.”

Vaikka kaikki sota-alueilta tulleet eivät tarvitse traumakuntoutusta, heidän kokemuksensa olisi tärkeää ottaa huomioon jo kotouttamistyössä. Sotakokemukset ja kaikki pakon edessä muuttamisen takia koetut menetykset voivat olla hyvinkin kuormittavia tekijöitä ihmisen elämässä.

Dialogia yhteisöjen välillä on pyritty edistämään eri tavoin. Usein ongelmana on että maahanmuuttajataustaisia naisia on vaikea tavoittaa, sanoo Måns Enqvist, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta.

“Naiset on hyvä saada aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi kodin ulkopuolella, ja että yhteys luotaisiin perheisiin eikä niinkään rukoushuoneen saarnaajiin.”

Tawasoli kummeksuu sitä, että esimerkiksi rukoushuoneiden saarnaajille annetaan mandaatti olla linkki yhteisöihin. “Pidetäänkö ihmisiä tyhminä”, hän ihmettelee.

Tawasoli painottaisi itse enemmän sitä, että naiset on hyvä saada aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi kodin ulkopuolella, ja että yhteys luotaisiin perheisiin eikä niinkään rukoushuoneen saarnaajiin.

Tawasoli on puhunut pitkään julkisuudessa kunniaan liittyvästä väkivallasta. Hän ihmettelee, että ongelmaan ei olla vielä puututtu voimakkaammin. “Joko puolustetaan ihmisoikeuksia tai sitten ei puolusteta”, hän päättää puheenvuoronsa siitä, että toimenpidesuunnitelmia pitää saada aikaiseksi kunniaan liittyvän kontrollin ja väkivallan kitkemiseksi.

“Joko puolustetaan ihmisoikeuksia tai sitten ei puolusteta.”

Sari Setlementti Tampere Ry:ltä painottaa sitä, että olisi tärkeää tehdä töitä myös väkivallan tekijöiden kanssa. Jo siitä syystä, että heidän henkilöhistoriasta löytyy usein paljonkin omakohtaisia kokemuksia, jotka kuormittavat heitä.

Sekä Tawasoli että järjestötyöntekijät pitävät perheiden kanssa työskentelyä tärkeänä ja kannustavat luomaan tiiviimpää yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja perheiden välille.

Tämän artikkelisarjan toimittaja Nana Blomqvist on freelance-toimittaja ja hankkeen Rajoja ylittävä dialogikulttuuri hankepäällikkö. Tämä sarja on tuotettu osana hankkeen toimintaa. Hanke on Aluehallintoviraston rahoittama.

Artikkelisarjan viimeinen osa julkaistaan 29.12.2020

Täältä voi seurata tekstisarjan kaikkia jaksoja

Podcastnauhoitukset joihin artikkelit osittain perustuvat voi kuunnella täältä

Sivun bannerikuva: Rewan Kakl